Omavaraisempaako?

Olen pohdiskellut, että miksi yritän pyrkiä omavaraisuuteen oman tontin tarjoamissa puitteissa. Ensinnäkin siksi, että se on minulle ihan luontaista ja kotoa opittua. Jos jonkin asian osaa tehdä tai tuottaa itse, miksi maksaa siitä jollekulle muulle. Toiseksi jossain vaiheessa nuoruutta kiinnostuin ekologisuudesta ja osittain kyse on siitä. Osittain kyse on myös harrastuksista, vaikka jotenkin tuntuu oudolta, että viljely on harrastus. Ruuan kasvattaminen nyt pitäisi olla  elämän perusasioita, eikä harrastus. Ja sitten on se näkökulma, että kun itse tekee tietää melko varmasti mitä syö. Tällainen itse tekeminen myös opettaa tulevalle sukupolvelle elämän perustaitoja. Monet niistä olen itse oppinut vanhemmiltani ja he omilta vanhemmiltaan.

Välillä minua kyllä nolottaa käyttää täällä sanaa omavarainen, koska oikeasti olemme perheenä tosi kaukana siitä. Mutta en pidä jotenkin realistisena omassa elämässäni sitä, että tuottaisimme itse kaiken. Esimerkiksi sähkön tuottaminen itse vaatisi aikamoiset investoinnit aurinkopaneeleihin, johonkin tuuliviritelmiin tai vastaaviin. Ehkä se maksaisi itsensä takaisin enemmin tai myöhemmin, mutta emme ole oikeasti niitä saaneet hankittua. Siihen vaikuttaa myös se, että mieheni ei ole ihan niin innostunut näistä asioista kuin minä. Ja jos aiomme jatkaa pariskuntana, en todellakaan voi alkaa vaatia myös häntä muuttamaan elämäänsä ihan totaalisesti. Tällä hetkellä riittäköön puulämmitys ja talvellä myös veden lämmitys puilla. Sähkön kulutusta yritämme vähentää, mutta en oikein voi menna heittämään esimerkiksi tv:tä ja siihen liitettyjä laitteita pihalle oman ideologian takia. Perhesopu painaa vaa'assa kuitenkin enemmän. Enkä olisi valmis luopumaan vaikkapa pyykkikoneesta. En pitäsi mielekkäänä polttaa itseäni loppuun sillä, että raataisin pelkkiä peruskotitöitä käsipelillä päivät pitkät.

Mutta se missä pystyn pääsemään jotenkuten omavaraisuuteen on vihannekset, ainakin kesällä. Ne mitä säilön talveksi niin eiväthän ne ole kokonaan omavaraisuutta. Ne mitkä pakastetaan, vievät sähköä. Ja nekin mitkä säilötään kellariin, eiväthän nekään ole 100% omaa, koska ne sisältävät lähes poikkeuksetta sokeria, suolaa tai etikkaa. Juurekset ja perunat sekä sipulit säilyvät ihan sellaisenaan kevääseen ja kuivatut tuotteet. Mutta sittenkin kasvimaalla kasvavat kasvit ovat monet kasvatettu ostetuista siemenistä. Monia siemeniä olen kokeillut kasvattaa, mutta esimerkiksi porkkana, vaikka saan sen kukkimaan, ei tee siemeniä.

Metsästä kerätyissä tuotteissa olemme hyvin omavaraisia (kiitos ahkeran mieheni), mutta nekin pääsääntöisesti säilyvät pakastimessa.

Olemme lihan syöjiä ja lihaa voimme kesäisin kasvattaa eläiminä, jotka teurastetaan syksyllä. Ostorehua tarvitaan jonkin verran siihenkin. Munivia kanoja tai maitoa tuottavaa eläintä emme voi pitää lämpimän tilan puuttuessa ja vaikka voisimme joutuisimme ehkä niillekin ostamaan ruokaa.

Täysi omavaraisuus on ainakin meidän kohdallamme ihan täysin utopiaa. Mutta jospa se riittäisi, että yrittää parhaansa omissa puitteissaan. Ja vähän pilke silmäkulmassa, pitäen hommaa myös harrastuksena.

Kasvimaata varmaankin pitäisin ilman näitä haaveitakin, koska kasvimaa minulla on ollut siitä asti kun olen osannut kävellä. Teininä pidin 4H-kasvimaata vähän kesätöikseni ja myin sipulia paikalliseen ruokakauppaan ja kehäkukkia johonkin yrttifirmaan. Opiskeluaikana, kun minulla ei ollut muuta maata, kasvatin parvekeamppelissa perunoita. Silloin nuorena harrastukseni oli vähän friikkiä, mutta olen huomannut viime vuosina muuttuneeni trendikkääksi :D

Puutarhassa nyt

Nyt ne kaksi reppanatulppaania on auki.

Siirsimme pihalle toissa vuonna vähän mesimarjaa. Sitä kasvaa tässä lähistöllä villinä aika paljon, mutta ei se mitään marjoja kyllä tee. Löysin Arktisten Aromien sivuilta tällaista tietoa: "Mesimarjan vuosittaiset satovaihtelut ovat erittäin suuria. Parhaiten mesimarja tuottaa satoa kapealla Kaakkois-Suomesta Oulun seudulle ulottuvalla vyöhykkeellä. Samasta emoyksilöstä suvuttomasti syntyneet kasvustot voivat jäädä marjattomiksi, sillä osa mesimarjoista ei kykene itsepölytykseen. Mesimarjan kukinta ja pölytys vaativat onnistuakseen sopivaa lämpötilaa ja kosteutta. Mesimarjan sato on parhaimmillaan heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun."

Ehkäpä koko tämän alueen mesimarjakasvusto on peräisin samasta emoyksilöstä eikä siksi tee satoa. En tiedä onko se vanhaa puutarhakarkulaista vai luonnostaan levinnyttä. Jos jostain löytäisin myös muuta kantaa, voisin sitä kokeeksi pihalle istuttaa ja katsoa tulisiko myös marjoja. Kasvusto näyttää pihalla viihtyvän ja leviävän.

Yrttipenkki. Lisänä uudet ilmasipulit.

Marjatuomipihlaja kukkii.

Viime kesänä istutettu koristeomenapuu. Ihastuin sen kauniisiin kukkiin ja sain puun vieläpä alennettuun hintaan. Se on ihana! Myös oikeat omenapuut kukkii, samoin herukkapensaat. Vähän jännittää, viekö halla sadon. Tostaiseksi kaikki hyvin.

Kasvihuoneen edessä kaalintaimet. En ole vielä istuttanut maahan. Odotellaan varmempia aikoja.

Sisällä huoneessa. Nyt kuva eri puolelta kuin viimeksi. Iloinen sekamelska vallitsee.

Matkarattaiden uusi ilme

Joskus halpakin näyttää kestävän. Noin kuusi vuotta sitten ostimme esikoiselle lastentarvikeliikkeen halvimmat kokoon taittuvat rattaat. Ne ovat melkein koko sen ajan kulkeneet auton peräkontiss. Viimeisimmän vuoden ovat olleet varastoituna. Ja vähän huonosti varastoituna, koska olivat ihan pölyiset ja likaiset ja nuhjaantuneet. Pesin ne mäntysuovalla ja pinttyneesti likaisten turvavöiden peitteeksi neuloin uudet pehmusteet. Tein ne jämälangoista ja inspiraation lähteenä toimi neulegraffitit. Olen halunnut tehdä sellaisia, mutta mihinkä minä niitä täällä korvessa laittaisin ja jos tuonne pienelle kirkonkylälle alkaisin niitä viritellä, pitäisivät minua ihan lopullisesti kajahtaneena. Joten graffitoin (voiko niin sanoa?) nämä omat rattaat. Isäntä oli jo korjannut rattaita vaihtamalla jonkin pultin ja vielä ajattelin korjata nuo kädensijojen rispaantuneet muovipehmusteet kangaserkkarilla. Ajattelin käyttää sitä, mitä laitetaan lätkämailoihin.

Maailman paras huulirasva(ko?)

Huuleni ahavoituvat todella herkästi, oli vuodenaika mikä tahansa ja kun oikein pahasti ahavoituu, ei siihen sitten meinaa auttaa mikään. Markettihuulirasvoilla voi melkein heittää vesilintua ja apteekistakaan ei ole oikein apua löytynyt. Luontaistuotteissa on joskus löytynyt joku ihan hyvä, mutta täydellistä en ole löytänyt paitsi... Ambomaalta. Ostin huulirasvan jostakin kaupasta (joka oli osa jotain etelä-afrikkalaista ketjua). Käytin huulirasvaa matkalla ja kotona vasta tajusin, että olin tehnyt löydön; ELÄMÄNI HUULIRASVA! Jos olisin tiennyt matkalla syksyllä 2010, että käsissäni oli maailman paras huulirasva, olisin ostanut niitä MONTA! Mutten tiennyt... Kotona katsellesani tyhjää huulirasva hylsyä, tajusin, että sehän oli tehty luultavasti hyvin pitkälti luonnon aineista etelä-afrikkalaisessa tehtaassa. Pahvikuorta minulla ei enää ollut, mutta hylsyssä luki, että tuote sisälsi eukalyptusöljyä, kamferiöljyä, timjamiöljyä ja jotakin mystistä sassafrasöljyä. Sitä mikä sen huulirasvan pohja-ainesosa oli, tuoteseloste ei kertonut. Tutkiessani huulirasvareseptejä totesin, että tarvitsen pohjaan luultavasti mehiläisvahaa ja neitsytöljyä. Mistään suomalsiesta nettikaupasta en löytänyt kaikkia tarvittavia öljyjä enkä sitä sassafrasia mistään. IHerbistä aineet löysin ja sieltä sitten tilailin tarvikkeita. Tosin se tilaamani mystinen sassafrasaine ei ole öljyä vaan jotain ruskeaa lientä, jossa lukee, että vain ulkoisesti käytettäväksi. (Sassafras) Eukalyptusöljyä ja neitsytkookosöljyä minulla oli jo kotona.

Tilaukseni tuli jo aikoja sitten, mutta vasta tänään minulla oli aikaa "kokkailla" huulirasvaa.

Pienen matemaattisen pohdinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että resepti on suurin piirtein tällainen:

52,5 g kookosöljyä

40 g mehilaisvahaa

5g eukalyptusöljyä

1,5g kamferi öljyä

20 tippaa timjamiöljyä

20 tippaa sassafrasainetta

Vesihaudekattilassa sulatetaan kookossöljy ja sulaneessa öljyssä sulatetaan sekaan mehiläisvaha. Kun ne ovat sulaneet ja sekoittuneet yhteen lisäsin eteeriset öljyt. Sassafras ei sekoittunut, vaan jäi ruskeiksi pisteiksi sekaan, koska ei ollut öljy. Kaadoin hyvin sekoitetut liemen tyhjiin puhtaisiin voidepurkkeihin.

Annetaan kovettua 2 päivää huoneenlämmössä. Valmiin tuotteen säilytys jääkaapissa.

Minulle ei ollut tarpeeksi eukalyptusöljyä, joten laitoin sitä vain noin 3 grammaa. Luulen, että sekin on ihan riittävästi. Huomasin, että kannattaa tehdä tätä hyvin tuuletetussa tilassa, sillä aromit ovat aika tujuja. Eipä ole ainakaan nenä tukossa tämän homman jälkeen.

Eukalyptusöljyä ei muuten suositella raskaana oleville.

Katsotaan ja kokeillaan tuliko rasvasta hyvä. Päivitän kokemuksia myöhemmin. Ensituntuma vaikutti hyvältä.



Taimiostoksia ja vanhaa kaalia

Eikö näytäkin herkullisen punaisilta nämä tulppaanit? Oikeasti ne on ihan pieniä ja kasvavat ruusupuskan juuressa keskellä rikkaruohoja. En todellakaan tiedä kukkien kasvattamisesta mitään, eikä minulla ole oikeita kukkapenkkejä. Opettelen sitten eläkemummona niiden hoitamista. Että sitä odotellessa, ei tässä olekaan kuin toinen puoli elämää vielä jäljellä niihin vuosiin....

Sunnuntaina kävin taimiostoksilla puutarhalla, joka on tuossa ihan lähellä naapurikylällä. Lähdin sinne vähän ystäväni innostamana. En ostanut paljoakaan, johtunee osittain siitä, että olen kasvattanut niin paljon taimia itse. Perennat ja kesäkukat ei nyt jotenkin nappaa. Ostin isän muistoksi surukuusen. Minun piti ostaa vauvalle oma puu, jonka olisin sitten kastellut kastevedellä, mutten osannut päättää minkä olisin valinnut. Voi olla, että isäntä voi ostaa tyttärelleen puun, hän on tämän perheen asiantuntija niissä asioissa. No ostin minä sieltä puutarhalta kaksi kirjavaa maahumalaa (niin kuin joka vuosi), kaksi keijunmekkoa, kaksi ilmasipulia (minulla oli niitä, mutta ne paleltuivat toissa talvena), kaksi laventelia (en tiedä miksi) ja kuusi samettiruusua kasvimaalle tuholaiskarkottimiksi. Laitoin samettikukan siemeniä itämään, mutta niistä ei kasvanut mitään. Olin itse kerännyt siemenet, mutta jotain oli näköjään mennyt vikaan.

Tuolla kuvassa taustalla ovat kurkun ja kurpitsan taimet ja salaattilaatikkoni.

Tässä ruukussa kasvaa vanha keräkaalin kanta. Kaalista on tehty laatikkoa ja laitoin kannan ensin veteen ja sitten multaan kasvamaan. Kun ilma lämpiää istutan sen maahan siinä toivossa, että se kukkii ja tekee siemeniä. Miksi ihmeessä? No ihan mielenkiinosta ja harrastuksen vuoksi. Siemen viljely on mielenkiintoista. Oikeastaan tämä lähti vahingosta. Toissa keväänä jääkaappin vihanneslokeroon oli unohtunut 1/4 punakaalia, joka oli lähtenyt versomaan. Vein versovan kaalin multaan, ihan vain katsoakseni, kasvaako se. Ja sehän kasvoi ja kukki ja teki syksyllä noin 6 siementä, jotka otin talteen. Viime keväänä kasvatin niistä siemenistä muutaman taimen ja lopulta sain kaksi punakaalia. Pieniä, mutta hyvin tiiviitä ja maukkaita.

Joillain englannin kielisillä sivuilla olen huomannut tänä keväänä postauksia vähän samasta aiheesta, otsikkona jotakin tähän tyyliin: "kasvata jätteesi". Siellä on kasvanut mm. selleriä. Mielenkiintoista. Kyllä kasvu on ihmeellistä. Ja elämä :)

Kultaa ja kukkasia

Kaivoin tänään kultaa takapihalta ;)

Pihasaunan takana meillä on pihan pimein ja hyttysrikkain nurkka, jossa ei oikein voi kasvattaa edes nurmikkoa. Saunan takana on tooodella iso ja vanha kuusi ja sen takana oja. Siihen saunan ja kuusen väliin jää sopivasti paikka avokompostille. Olisi tietysti fiksua, jos tässä olisi osastot eri-ikäiselle tavaralle, mutta tehtiin muutama vuosi sitten ihan vaan tällainen lauta/katiskaverkkokehikko johon on tavaraa kärrätty. Tässä taitaa olla neljän vuoden edestä ainesta. Ja mitä siinä on. Siinä on haravoituja lehtiä (emme haravoi ahkerasti, keväällä vain ne, jotka oikeasti pistää silmään tai häiritsee. Haravointi on melko turhaa puuhaa.), risuja, oksia, kanien ja viiriäisten puruja jätöksineen, kasvihuoneen jätteitä ja munankuorista päätellen olemme joku vuosi tyhjentäneet myös lämpökompostorin puolivalmiin tavaran sinne. Tuolla keskellä kasaa on ihan mahtavaa tavaraa kasvimaan maanparannukseen. Tein myös kasoja joissa on viime kesän sian lantaa, haravoituja lehtiä ja tätä ainetta. Kasoihin istutan kurpitsoita. Tein kasat kasvimaan viereen, joten kasvimaa myös levenee nyt samalla. Ensi kesänä siihen voi sitten kylvää jotain muuta.

En kyllä ymmärrä, että ihmiset ajavat kärri tolkulla kaatopaikoille pihojen lehtiä ja risuja ja vielä maksavat siitä. Ja sitten ostava turvetta ja multaa kaupasta pihalle. Melko vaivattomasti saisi ihan ilmaiseksi uutta maa-ainesta. No en minä ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Mutta eipä taida aina kovin moni ymmärtää minunkaan aivoituksiani, joten tasoissa ollaan :D

Tontin rajan ojassa kukkii rentukat. Olemme ihan luonnosta nämä siirtänee pihalle. Minusta nämä ovat ihania.

Pihamme ainoa iso narsissi.

Ja kukkasia "rikkaruohosalaatissa" Pihalta kerättyjä voikukan lehtiä, sitruunamelissaa, poimulehteä, minttua, ruohosipulia, saksan kirveliä ja kasvimaalla rikkaruohona kasvavan orvokin kukkia.

Ihan mahtava kirja

Tämän kirjan löysin alunperin kirjastosta. Nimi on siis Erinomaista! Kotitekoista! ja sen on julkaissut Valitut Palat. Olen huomannut, että joskus ihmiset vähän hymähtelevät valittujen paljoen kirjoille, mutta tämä kirja ainakin on minusta ihan loistava. Kirjassa on monenlaisia reseptejä ruuan laittoon, säilöntään, itse tehtyyn kosmetiikkaan, puhdistukseen, pienten terveysvaivojen hoitoon yms. En välttämättä usein osta uusia kirjoja, ainakaan romaaneja kun niitä saa lainattua kirjastosta. Erilaisia tee-se-itse-kirjoja minulla on jo jonkinlainen kokoelma. Niistä ehkä puolet on ostettu käytettyinä. Tämän kirjan tiesin heti haluavani. Se löytyy täältä, jos joku muukin kirjan haluaa. Pidin hintaa omalle budjetille juuri nyt vähän isona, joten päätin ihan varmuuden vuoksi katsoa huutiksesta ja arvatkaa mitä! Löysin sen sieltä ja kirjalle tuli hintaa reilusti alle puolet tuostä nettikaupan hinnasta. Se oli koko elämäni toinen huuto. En oikein osaa siellä asioida, mutta nyt kannatti. Aika pienestä voi ihminen tulla iloiseksi, yhdestä kirjasta :)