Sininentupa

Blogini hiljenee hetkeksi...

2012-02-29T21:47:00.000+02:00

Tänään on syöty sitten iltapäivästä alkaen vain nestemäisiä ruokia. Päivälliseksi kaivoin pakkasesta porkkana-, kurpitsa- ja pinaattisosepussit ja tein sosekeittoa. Soseet vain kattilaan kerman ja mausteiden kanssa ja mitä mainioin pikaruoka oli valmis. Ei, en ole aloittanut minkäänlaista paastoa tai dieettiä. Olen menossa huomenna aamulla sairaalaan saamaan meidän kolmannen "pikku" palleron. Laskettuaika meni jo ja tänään sain sitten sektioajan. Helpotus sinänsä. Mikään ei vielä viitannut siihen, että syntymä olisi vielä lähellä. Lääkkeillä ei voi käynnistää, koska on yksi sektio takana. Ja lapsen painoarvio on, niin no, lääkäri ei edes antanut arviota, koska se on taas iso. Tuskin 5,4 kiloa niinkuin edellinen, mutta luultavasti 4,5 kuitenkin. En tiedä mahtaako uni tulla ensi yönä. Olen aina lasten syntymien aikoihin ollut niin onnellinen, että saan elää ja asua maassa, jossa terveydenhuolto on näin hyvällä mallilla. Jos pitäisi synnyttää antisajan tapaan saunassa tai ihan muuten vaan kotona, olisin varmasti kuollut jo sen ensimmäisen kanssa. Esikoinen painoi 4,7 kiloa ja syntyi imukupin avustuksella. Jotenkin olen syyttänyt itseäni siitä, että lapsemme ovat niin valtavan isoja ja että olen jotenkin omilla toimillani saattanut heidät vaaraan. Mutta ilmeisesti meille vaan jostain syystä tulee näitä pikkujättiläisiä. Suvussa on kyllä molemmilla puolilla yli 4 kiloisia vauveleita. Nyt en tällä kertaa ole itse edes lihonut kovinkaan paljon, eikä sokeriarvoissa ole ollut mitään ongelmaa. Olen kaksi kertaa käynyt rasitustestissäkin. Ehkä parempi kun ei mieti liikaa... Tai ainakaan syytä itseään asioista, joille ei ehkä voi mitään.

Huppuliivi ja pipoja

2012-02-27T20:53:00.000+02:00

Joku aika sitten löysin alesta Noki- ja Polku-lankaa. Noesta tein kaksi pipoa, jotka käyvät melkein päähän kuin päähän. Polkulangasta tein tuollaisen liivin reuhkanan, jossa on huppu. Olisikohan siinä ehkä 3 kerää, paria eri väriä.

Inspiraationa neuleille oli nämä kirjat, jotka lainasin kirjastosta; Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet ja Stitch'n bitch Neulojan käsikirja. Sekä liivin, että pipon ohjeet olivat niin helpot, että jopa minä osasin niitä lukea. Langat ja puikkojen koot ei nyt tainneet olla ihan sitä mitä ohjeessa käskettiin, mutta osasinpas kerrankin noudattaa muuten ohjeita, ainakin suurinpiirtein. Ehkä minäkin vielä opin siis oikeasti neulomaan ;D

Tuota liiviä on ollut vielä vähän hassu sovittaa, kun maha on vähän tiellä, mutta uskoisin, että tulen siitä kovasti tykkäämään. Olen aika herkkä kylmälle ja vedolle varsinkin, jos niskat ja hartiat ovat vähänkin jumissa ja tuo vaate kyllä lämmittää niitä mukavasti. Nuorempi poika eilen illalla mennä viiletti liivin kanssa ympäri tupaa ja leikki supersankaria, että on se liivi ollut jo vähän käytössäkin :D

Lapsen kuivaksi oppiminen

2012-02-25T15:13:00.000+02:00

Lapsen potalle oppiminen ei nyt meillä ole mitenkään ajankohtainen, mutta törmäsinpä tässä joutessani surffaillessa MLL:n sivuilla olleisiin "ohjeisiin". Se miksi minä tästä asiasta ajattelin postata on se, että oman kokemukseni mukaan minä olen näistä MLL:n jutuista vähän eri mieltä. En ole kumpaakaan poikaa opettanut kuivaksi minkään oppien tai kenenkään ohjeiden mukaan vaan ihan oman äidin vaistoni varassa. Kumpikin ovat käyttäneen kestovaippoja. Paitsi öisin kertakäyttöisiä, koska en jaksanut kokeilla ja etsiä tarpeeksi imukykyisiä ja kuivan tuntuisia yökestoja. Molemmat ovat olleet aika herkkäunisia muutenkin ja märkä vaippa ei ainakaan parantanut kenenkään unenlaatua. Nuoremman kanssa kokeilimme jonkin aikaa myös vaipatonta vessähätä viestintää. Mutta meillä kumpikin poika on alkaneet totutella potalle istumiseen siitä asti kun ovat osanneet istua syöttötuolissakin. Aloimme käydä potalla aina herättyä ja aina ruuan jälkeen tai jonnekin lähdettäessä. Tietenkin alkuun se oli vaan pelkkää istuskelua ja totuttelua, mutta voi sitä riemua kun sinne pottaan joskus vahingossa lirahtikin jotain. Potta ei koskaan ollut kummallekaan pelottava, eikä heitä koskaan väkisin siinä pidetty. MLL sivuilla neuvotaan, että " Lasta voi alkaa totuttaa pottaan noin 1,5–2 vuoden ikäisenä. Anna hänen tutustua siihen rauhassa ja vaikka leikkiäkin potalla. Potalle voi istuttaa nallen tai nuken. Lapsesta voi tuntua oudolta ja pelottavaltakin istua potalla ilman vaippaa. Harjoitelkaa asiaa rauhassa, leppoisassa ja lempeässä ilmapiirissä. Potalla voi katsella vaikka hauskaa kirjaa tai puhallella saippuakuplia." Minä väittäisin, että ei kannata jättää pottaharjoituksia noin myöhään. Meillä potalla on istuttu jo paljon alle yksi vuotiaana. Ja sillä lopputuloksella, että vanhempi oppi päivä kuivaksi 1 vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä, mutta käytti yövaippaa noin pari vuotiaaksi. Nuorempi taas oppi täysin kuivaksi 1 vuoden ja 9 kuukauden iässä. Joten näillä omilla kokemuksilla voisin sanoa, että nämä MLL:n jutut ovat ihan potaskaa:

"Kuivaksi oppiminen etenee eri kypsymisvaiheiden kautta:

1. Lapsi tunnistaa, että hänellä on vaipassa kakka tai pissa. Tähän lapsi pystyy aikaisintaan n. 15 kk:n iässä.

2. Lapsi ymmärtää pissaavansa tai kakkaavansa ja kertoo siitä muille. Tämän lapsi osaa aikaisintaan 18–24 kk:n iässä. Kun näet lapsen keskittyvän kakkaamiseen, voit kuvata hänelle ääneen mitä on tapahtumassa.

3. Lapsi kertoo, että hänellä on hätä ja pyytää päästä potalle. Tämän lapsi oppii usein 2½–3-vuotiaana. Kakan tuleminen on usein helpompi tunnistaa ensin, pissa ehtii lirahtaa ennen kuin siitä kerkeää mainita.

4. Lapsi hallitsee rakkoaan siten, että pystyy pidättelemään jonkin aikaa. Tämä alkaa onnistua n. 3-vuotiaana.

5. Fyysisen kypsymisen lisäksi tarvitaan henkistä kypsymistä: halua kasvaa itsenäiseksi ja isoksi. Tässäkin lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Osa lapsista ei enää tietyssä iässä huoli vaippaa jalkaansa, vahingoista huolimatta."

Totta kai ymmärrän, että jokainen lapsi on yksilö ja näihin asioihin oppimisessa voi olla suuria eroja, mutta oman kokemukseni mukaan ei todellakaan tarvitse, eikä edes kannata odottaa, että lapsi olis 1,5- 2- vuotias ennen pottatreenejä. Herkkyyskausi siihen voi olla sitten vaikka jo ohi. En usko, että meidän pojat ovat mitään neroja tai ihmelapsia kuivaksi oppimisen suhteen.

Minun mielestäni lapset eivät opi kuivaksi aikaisin modernien hienojen vaippojenkaan takia. He eivät opi tunnistamaan, että vaippa kastuu pissatessa, koska kertakäyttövaipat on tehty liian mukavan tuntuisiksi. Ja kyllä varmasti myös vaippateollisuus haluaa osaltaan vaikuttaa siihen, että lapset käyttäisivät vaippoja mahdollisimman vanhaksi. Olen myös kuullut sellaista, että on kauhean vaivalloista ja työlästä opettaa lasta varhain kuivaksi. En usko, että se on ollut sen työläämpää kuin vanhemmankaan lapsen opettaminen. Ja miten helpolla olemmekaan päässeet vaipanvaihdon suhteen kun se vaipparumba on loppunut jo ennen kahta vuotta. Katsotaan miten tämä uusi tulokas sitten aikanaan opettelee potalle. Voihan käydä vaikka niin, että joudun toteamaan virallisen totuuden totuudeksi ;D

Kannattaako korjata?

2012-02-24T21:41:00.000+02:00

Pienemmän pojan haalarista napsahti muovisolki poikki. Kävin tänään kangaskaupasta ostamassa uuden soljen tilalle. Ensin kaivelin omat nappilaatikot ja sitten kirpparin käsityötilpehöörit, mutta niistä ei löytynyt sopivaa. Tämä yksi solki maksoi noin kaksi ja puoli euroa. Muistelin, että olen ostanut nämä housut alesta esikoiselle viidellä eurolla. Soljen hinta on siis puolet koko housujen hinnasta. Rahallisesti ei välttämättä hirveästi hyötyä ole korjaamisesta, mutta ihan periaatteesta. Olisi hullua heittää muuten ehjät ja hyväkuntoiset housut roskiin, kun kerran osaan korjata. Housut on käytössä kyläily ja kerhoilu ulkovaatteena ja pojasta on kiva aina laittaa takki ja housut niinkuin isot pojat. Kotona ja rönttähommissa on sitten kokohaalari päällä. Ja toisaalta, jos olisin nyt lähtenyt etsimään jostakin uusia toppahousuja en olisi löytänyt niitä tuon soljen hinnalla kuitenkaan. En luultavasti edes kirpparilta. Poikien housuja on muutenkin kirppareilla vähemmän. Ilmeisesti pojat kuluttavat housunsa niin puhki, ettei niistä ole kiertoon.

Ei syntynyt meidän kuopus kuninkaallisena syntymäpäivänä, eikä minun syntymäpäivänäni. Hän saa sittenkin ihan oman syntymäpäivän :) Ihan itselleni tein pikaisen kääretortun. Uskalsin syödä, kun ei painokaan ollut noussut edellisestä neuvola kerrasta vaan laskenut vähäsen :)

Mietteitä kengistä ja vähän muustakin

2012-02-22T22:15:00.001+02:00

Minulla on kohta synttärit ja sainkin siitä hyvän syyn törsätä. Oikeasti nämä molemmat lahjat on tarjouksesta, koska ovat molemmat sen hintaluokan ihanuuksia, etten niitä normaalihinnalla raaskisi ostaa. Varsinkaan kun tiedän, että olisi syytä säästää hoitovapaan varalle. Tuli nyt kyllä vähän tuhlariolo, olen omasta mielestäni ostellut aika järkevästi viimeaikoina ja shoppaillut lähinnä vaan ruokakaupassa elintarvikkeita. Enkä sielläkään ole juuri esim. liha- tai leipähyllyn antimia tarvinnut. Vaatteita meillä ostetaan lähinnä kirppareilta. Olen ihan tietoisesti nyt vältellyt niitäkin, koska minussa asuu pieni hamsteri... Kun ei mene sinne, ei tule kiusausta ostaa mitään ylimääräistä. Olen lähinnä vaan vienyt tavaraa sinne viimeisten viikkojen aikana.
Mutta nämä minun lahjukset... Tykkäisin ihan hirveästi erilaisista kengistä... Mutta olen päättänyt ostaa vaan tarpeeseen ja hyviä kenkiä. Köyhällä ei ole varaa halpaan ja onneksi löysin oman kenkämerkkini; El Naturalista. Nämä oli nyt neljännet samaa merkkiä. Kätevä tilata netistä, kun tietää mikä koko sopii ja että ovat hyvät. Ensimmäiset kaksi paria ostin neljä ja puoli vuotta sitten. Samalla kertaa sekä nilkkurit, että kävelykengät. Kävelykengät on jo kerran paikkautettu suutarilla, koska niissä on sisävuorissa reiät pikkuvarpaiden kohdalla, mutta ne on ehdottomasti parhaat kesäkenkäni edelleen. Siis käyttömukavuudeltaan, ei ulkonäöltään enää... Vanhat nilkkurit on sellaiset punaiset, missä on "villasukkavarret" ja niiden varret pitäisi parsia, muuten ovat edelleen tosi hyvät jalassa. Vuosi sitten keväällä tilasin tarjouksesta puoleen hintaan mustat kävelykengät, jotka ovat nyt olleet juhla- ja työtilaisuuskenkinä. Kunhan vanhat kävelykengät on lopullisesti puhki, otan ne sitten arkikäyttöön. Nämä uudet nilkkurit on noin puoleen hintaan netistä tilattu ja aion pitää niitä vähän parempina kenkinä alkuun.
Vaatteita löytyy helposti kirppareilta ja joskus ihan vaan saan niitä tutuilta tai joskus tuunailen tai ompelen, mutta käytetyt kengät onkin jo vähän mutkikkaampi juttu. Eikä ajatus toisen kengistä oikein houkuttele... Vaatteet voi pestä, kenkiä ei oikein. Muita lempparikenkiäni ovat kotimaiset. Kolme talvea olen lompsinut pinkeillä Kuomilla. Juntin näköiset, mutta käytännölliset ja lämpimät... ja kestävät. Reinot on hyvät ja Nokian kumpparit. Ja tämän talven pakkasten pelastus; Lahtisen huopikkaat (jotka myös ratkaisivat hautajaiskenkäongelmani). No nytpä tiedättekin melkeimpä kaikki kenkäni, jotka omistan :D

Toinen lahja itselleni oli ihan puhtaasti heräteostos paikallisesta halpakaupasta; Hackmannin kesäkannu 1,2 l. Se oli ilmeisesti viimeinen ja siksi tarjouskorissa oranssilla lapulla. Tykkään kovasti emaliastioista ja niitä on meillä käytössä; vateja, mukeja, kulhoja... Ne on lähestulkoon kaikki vanhoja, ei näitä merkkiuustuotantoja. Tämä oli nyt pakko ostaa. Ja se tulee varmasti olemaan oikeasti käytössä, eikä hyllyllä koristeena. Iloinen yllätys oli kun kotona huomasin, että tätähän voi lämmittää hellalla.

Paras synttärilahja olisi kyllä, jos vauva syntyisi. Sain tänään lääkäriltä vauvan painoarvioksi 4,2 kiloa ja uuden ajan viikon päähän... Toivotaan, että viikon päästä ei tarvitsisi enää arvuutella synnytänkö vai leikataanko... Jos silloin ei ole vielä syntynyt, varmasti saan ajan sektioon.

Ja lopuksi; tarjousmunista ja -maidosta vohveleita pojille :)

Vaippavillahousuja

2012-02-18T22:47:00.001+02:00

Tein joskus joulun ja uuden vuoden tietämillä kolmet villaiset housut vauvalle tällä ohjeella. Hahtuva langat oli jotakin virolaista lankaa jonka olen jostakin tilannut jo kolme noin kolme vuotta sitten edelliselle vauvalle. Tosin silloin langat jäivät käyttämättä. Molemmat pojat on ensi kuukaudet vaipatettu harsoilla ja villahousuilla. Entisiäkin villahousuja, jotka ovat oman kummitätini tekemiä, on vielä tallessa, mutta nyt kun muutenkin olen innostunut neulomaan, halusin tehdä myös itse uusia. Tuo hahtuva oli vaikeampaa neuloa kuin kuvittelinkaan. Lanka katkesi usein ja kun housut oli valmiit, huomasin, että lahkeen saumaan jäi ikävästi reikiä. Ja niistä vaippa fuskaa varmasti. Kaivelin kätköistä huovutusvillaa ja huovutusneuloja ja ajattelin kokeilla, josko reiät voisi paikata neulahuovuttamalla. Sehän onnistui, tuli koristeltua housut samalla. Lopuksi viimeistelin villalankapistoilla huovutuskohdat. En tiedä onnistuivatko housut sitten käytännössä, mutta jos ne eivät toimi kosteuden pitävänä kuorivaippana, ne toimivat sitten ihan vaan villahousuina, jotka varmasti mukavasti lämmittävät talvivauvaa tässä hatarassa tuvassa :)

Samoista langoista tein myös tossut, joista kerroin aiemmin. Olen käyttänyt niitä niin paljon, melkein päivittäin, että toisen tossun kantapäässä oli jo pieni reikä. Paikkasin sen myös neulahuovuttamalla. Katsotaan miten kestää. Jos menee taas rikki, voinhan taas tiksuttaa uutta villaa päälle. Hassu sattuma sinänsä, että nuo huovutusvillat oli hämmästyttävän saman värisiä kuin hatuvalangat, vaikka olen ostanut ne ihan eri aikaan, eri paikasta. Ehkä ne sitten on lempivärejäni? Huovutusvillat on Mikkeliläisen Pirtin kehräämön tavaraa.

Alkaa jo jännittäää...

2012-02-15T19:59:00.000+02:00

Laskettuaika lähestyy ja alkaa jo kovastikin jännittää. Toissapäivänä laitoin kehdon valmiiksi odottamaan vauvelia. Löysimme kehdon viime kesänä yhdeltä pihakirppikseltä. Kehto on varmasti tosi vanha, koska se on rakennettu puunauloilla ja siellä on pohjassa sellaiset "pissaurat ja reiät". Jonkun verran joutui kehtoa puunaamaan, koska sitä oli ilmeisesti säilytetty jossakin navetan vintillä tai ladossa, koska haisin ihan kuiville heinille ja pestessä kehdosta lähti kauhea tomu ja mustaa, poroista vettä. Jotenkin minusta tuntui, että halusin desinfioida kehdon, niinpä lopuksi pyyhin sen etikkavedellä.

Hyvää ystävänpäivää!

2012-02-14T19:09:00.000+02:00

Isäntä yllätti, toi töistä tulessä minulle ystävänpäiväkukan. Tosi ihana muratti, joka todennäköisesti jää elämäänkin, toisin kuin monet kukkakaupan kukat. Meillä jostain syystä muratit tykkää elellä. Leivoin tuollaisia ystävänpäiväbebejä, joiden ohje oli Yhteishyvän ruokalehdessä. Näistä tuli kyllä ulkonäöltään enemmänkin ystävänpäivärönttösiä :) Vähän piti ohjetta muokata oman kaapin sisällön mukaan. Laitoin voita margariinin sijaan ja mansikanmakuisen pinkin tomusokerin korvasin ihan tavallisella. Pinkkiä kuorrutetta sain kun korvasin puolet sitruunamehun määrästä omatekoisella viinimarjamehutiivisteellä.

En tiedä olisiko nuo pitänyt tehdä sellaisessa teflon- tai silikoni muffinivuokassa, niin olisi tullut kauniin pyöreitä. Minulla ei sellaista kuitenkaan ole niin laitoin paperisia vuokia kakkuvuokaan (eikä siihen mitään 12 kappaletta mahtunut vaan yksi vähemmän...). Näin paperivuokat eivät levähtäneet suoriksi. Herneitä piti laittaa paiston ensimmäisen 10 minuutin ajaksi. Vähän hankala oli herneitä poistaa polttamatta näppejä.

Oli pikkuisen isotöisiä leivoksia makuun nähden. Tuo vaniljakiisseli-voi-täyte oli aika tuhtia, eikä ihan minun makuuni. Tulipahan kokeiltua :D (Aion, muuten käyttää vielä nuo herneet hernekeittoon, tuskinpa ne miksikään menivät 10 minuutin aikana uunissa, imivät ehkä vähän rasvaa)

Pojat ovat kovasti innostuneet Hama-helmistä vaihteeksi. Teimme yhdessä ikkunakoristeen ystävänpäiväksi.

Kohta pitänee mennä nukkumaan. Nukuin viime yönä ehkä 3-4 tuntia. Heräsin aamuyöllä, eikä uni tullut, sittenpä soikin jo isännän kello 4.30. Söin hänen kanssaan aamupalaa ja torkahdin onneksi hetkeksi vielä ennen oman kellon sointia 7.15. On vähän hankalaa nukkua ison vatsan kanssa, mutta luulempa, että oikea valvomisen syy oli se, että tänään oli isän perunkirjoitus. En miettinyt itse tilaisuutta tai siihen liittyviä asioita, sillä kaikki on ihan selvää ja helppoa ja tilaisuus kesti vain noin tunnin. Mutta tämäkin päivä toi taas mieleen isän kuoleman ja oman surun. Toivottavasti ensi yönä nukuttaisi. Kohta jää taas yöunet vähiin muutenkin kun vauva syntyy. Laskettu aika on jo ensi viikolla. Alkaa pikku hiljaa olo olla kuin tulisilla hiilillä, kun jännittää...

Menneen viikon sapuskoita

2012-02-12T17:26:00.000+02:00

Nyt kun olen ollut lomalla ja äitiyslomalla jo pari kuukautta, on ihan eritavalla aikaa tehdä ruokaa alusta loppuun itse. Itse tekemiseen kyllä motivoi myös se, että ruoka on lisäaineetonta ja puhdasta ja sitä on varastot pullollaan. Onneksi tuli ahkeroitua keväällä, kesällä ja syksyllä. Ja kun nyt syö näitä varastoja jää rahaa säästöön, koska kaupasta ei tarvitse ostaa esim. lihaa, vihanneksia, marjoja, mehuja jne. Säästöt tulevat varmaan jossain vaiheessa tarpeeseen, kun äitiysloma loppuu ja jään hoitovapaalle. Luulenpa, etten pidä tällä kertaa mitään kiirettä töihin. Pojat ovat menneet aikanaan hoitoon noin 10kk ikäisinä, mutta nyt tämä tuleva lapsi ei kyllä mene. Tosin en minä tiedä onko minulla enää töitäkään mihin palata,jos tämä kuntaliitos asia tässä maassa toteutuu. En ole kunnan töissä, mutta asia vaikuttaa silti omaan työpaikkaani väistämättä jotenkin.

Tässä jotakin mitä söimme viime viikolla:

Pinaattimunakas: Pakastepinaattia, oltermannin jämä raastettuna, munia ja pieni lorausmaitoa.

Paistettu voissa.

Oman possun ulkofileetä:

Mausteena pinnassa pippuria ja suolaa.

Paistettu reilu pari tuntia porkkanan, lantun, sipulin ja valkosipulin kanssa uunissa. Vähän lorautin oliiviöljyä ja porkkanan keitin vettä sekaan, etteivät vihannekset ihan kuivuneet. Lihan pinnassa seesaminsiemeniä, ihan hetken mielijohteesta ne siihen hujautin, koska ennen lihaa paitoin pellillisen sämpylöitä ja niiden päälle laitoin noita siemeniä. Joku voisi sanoa, että tämä oli mautonta, mutta minusta tämä oli pelkkiä perusmakuja ja hyvää sellaisenaan.

Minun ja isännän herkkua; uunissa paitettuja sian kylkiluita. Mausteena vain pinnassa suolaa ja pippuria. Pakastimme kaikki possun kylkiluut näin, koska ovat paistettuina tosi hyviä!

Mustatorvisienikastike:

Itse kasvatettuja/kerättyjä ja kuivattuja purjoa ja mustatorvisieniä.

Tämä kastike on lempparisieni kastikkeeni! (Ja tuo sienikirja on lempparisienikirjani)

Söimme toki muutakin viime viikolla, mutta tässä ehkä herkuimmat :)

Sitten oli vielä operaatio porkkanoiden pelastaminen. On pitänyt syödä porkkanoita ihan urakalla, sillä pakkasten aikana osa porkkanoista pääsi jäätymään, en tajunnut ajoissa avata kellarin väliovea, että sinne pääsisi lämpimämpää ilmaa :( Nyt on syöty paljon raakaa porkkanaa, porkkanaraastetta, keitettyja porkkanoita, porkkanoita ruuan seassa...

Kasvikirjoja ja muita löytöjä

2012-02-08T22:17:00.001+02:00

Kävin tänään kaupungissa. Minulla oli keskussairaalassa aika ja siellä vähän tutkailtiin tulevan vauvan kokoa. Näyttää siltä, että tämäkään ei jäisi alle 4 kilon. Ei ole ollut mitään sokerihäikkää ja oma painonnousukin on ollut varsin kohtuullista. Ehkä meille vaan jostain selittämättömästä syystä tulee isoja vauvoja.

Mutta se siitä. Melko lähellä sairaalaa on pieni Fidan kirppis, joka on yksi lemppareistani. Sieltä löysin ihania kasvikirjoja, joista kuva ylhäällä. Kolme noista ei ole mitään kovin uusia, mutta asia tuskin on paljonkaan muuttunut. Tosi paljon tietoa sekä hyöty- että huonekasveista. Ehkä eniten (ainakin ensi silmäyksellä) innostuin tuosta Raikas vihreä koti- kirjasta. Kirjan on tehnyt B.C. Wolverton, joka on tehnyt NASA:lle tutkimuksia, kuinka huonekasvit pystyvät puhdistamaan ilmasta myrkkyjä ja kuinka ne muutenkin parantavat ilman laatua. Kirjan alussa mm. kerrotaan siitä, että nykykodit ovat liian tiiviitä, eikä raikasta ulkoilmaa pääse sisälle ilmastointi järjestelmistä huolimatta tarpeeksi sisälle ja kodeissa on paljon materiaaleja ja laitteita, jotka tuottavat erilaisia haitallisia aineita ilmaan. Kotien sisäilma olisikin jopa saastuneempaa kuin kaupunkien ulkoilma (?). Kirjassa on esitelty ihan tuttuja ja tavallisia huonekasveja ja yllättäin monella niistä on kyky puhdistaa ilmasta haitallisia aineita. Kirjassa kerrotaan mikä kasvi poistaa mitäkin ja miten tehokkaasti, sekä kerrotaan kasvin hoito-ohjeita. Tosi mielenkiintoista. Jotenkin olen vain ajatellut, että kasvit vaan ottavat hiilidioksidia ja antavat vastaavasti happea kotiin. Meillä on varmaan sitten tosi puhdas ilma, kun on aika paljon kasveja :)

Pakko oli kirpparilta ostaa myös tämä iso pullo. Minulla on jo ennestään yksi samanlainen, jonka pelastin kerran lasinkeräysastiasta. Ajattelin kokeilla saanko pullot sisältä täysin puhtaiksi. Molemmissa on jotain pinttymää. Puhdistukseen meinasin kokeilla klorittivedessä liottamista. Katsotaan toimiiko. Jos joku tietää, keinon puhdistaa, niin neuvoja otetaan vastaan. Käyttäisin pulloja kotikaljan tekoon. En nyt äkkiseltään osaa sanoa paljonko vetävät, mutta useamman litran kuitenkin. Korkit näistä puuttuu, mutta ehkä sen voisi veistää puusta. Tai sitten hyvällä tuurilla saatan löytää jemmasta isojakin korkkeja. Minulla on aika hyvät varastot säilöntää varten säästettyja pulloja ja tölkkejä sekä korkkeja niihin.

Lisäksi löysin ilmaiskorista vauva-aiheisen kakun koristeen ja hevosenkengän muotoisen piparimuotin. (Tykkään tonkia ilmaiskoreja... ja yllättävän usein siellä on ihan järkevääkin tavaraa.) Kakun koriste on kai pojan kakkuun, kun on vaaleansininen röyhelö, mutta jos tulee tyttö niin, ehkä tuunaan koristeeseen pinkin nauhan ja rusetin röyhelön ympärille. Ja sitäpaitsi, en usko tyttöjen ja poikien väreihin...

Tuo piparimuotti on mielestäni hieno, se oli vielä uutuuttaan paketissa. Kaiketi jonkun heppakirjakerhon kylkiäinen. Tällaista muottia meillä ei vielä ollutkaan, niitä on kyllä kertynyt jo aika monta erilaista.

Marinointia

2012-02-08T21:45:00.001+02:00

Kevät talvella olen yleensä kasvatellut mungpavun ja/tai alfa alfan ituja. Nyt idätin vihreitä linssejä, joita taisin kerran kokeilla jo viime keväänä, koska siemeniä löytyi keittiön kaapista. Ei oikein ensimmäisellä kerralla sytyttänyt, kun nämä vielä suositellaan ryöpättäväksi. Minusta raa'at idut ovat jotenkin raikkaampia. Pienellä googlettamisella sain sain selville, että idut voisi ryöppäämisen jälkeen marinoida. En oikein löytänyt ohjetta, johon olisi ollut tarvikkeita, niin vähän sovelsin. Minulla on marinoitujen keitettyjen papujen ohje, joten käytin sitä marinadia tähän ja se toimi.

Vihreiden linssien idätys:

Laitoin 1 dl yöksi veteen likoamaan.

Aamulla kaadoin liotus veden pois ja huuhtelin ja latoin idätyspurkin kuivauskaappiin.

Idätys aika noin 3-4 vuorokautta. (itse idätin pari päivää liikaa ja sain vähän turhan pitkiä ituja)

Idut huuhdotaan aamuin illoin idätyksen aikana.

(Olen löytänyt idätyspurkkini kirppiksen ilmaiskorista. Olen idättänyt myös lasipurkeissa, joissa on harsokangasta kuminauhalla suuaukolle pingotettuna.)

Ryöppäsin idut, huuhtelin kylmällä vedellä ja lisäsin marinadin:

1 rkl valkoviinietikkaa

1rkl sitruunamehua

1 rkl sinappia

1 rkl hunajaa

1 dl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja pippuria

Sekoita ja anna tekeytyä jääkaapissa jonkin aikaa ennen tarjoilua.

Tykkäsin itse kovasti tästä "salaatista".

Lihan maustaminen

Meillä on tosi paljon lihaa pakkasessa ja vähän tympäisee tehdä aina niitä samoja ruokia. Perhe toivoi ruskeaa kastiketta ja ajattelin tehdä naudanlihan kanssa sitä. En ole erityisen perehtynyt lihan maustamiseen, joten pitää vaan kokeilla ja opetella. Leikkasin kohmeisen lihan palasiksi ja jätin sen marinadiin maustumaan ja lämpenemään paitovalmiiksi. Minulla ei ole mitään perusohjetta lihan marinadiin, jota käyttäisin, joten laitoin vähän mitä sattui löytymään:

Huuhtelin "tyhjän" ketsuppipullon ja siihen nesteeseen lisäsin:

laakerin lehtiä, kokonaisia maustepippureita, oreganoa, basilikaa, suolaa, oliiviöljyä ja sitruunamehua.

Lihat maustuivat ehkä tunnin-pari.

Paistoin lihat pannulla parissa erässä sipulin ja valkosipulin kanssa. Lisäsin lihat ruskeaan kastikkeeseen, jonka tein voista ja vehnäjauhoista. Marinointilientä en käyttänyt, koska olisi tullut ehkä vähän turhan ketsuppista.

Kastikkeen tarjosin perunamuusin, porkkanaraasteen ja punajuurisalaatin (nolottaa tunnustaa, että kaupasta ostettua, vaikka olisi etikkapunajuuria omasta takaakin) kanssa. Oli kuulemma hyvää, mutta isäntä käski lisäämään ensi kerralla kastikkeeseen myös suolakurkkuja.

Mullat vaihtoon

2012-02-07T22:04:00.000+02:00

Ihan pakko oli kaivaa multapussit esille, on se tämä maanviljelysvietti niin perinjuurin vahva. Tuota yläkuvan pullojukkaa en ole vielä kertaakaan vaihtanut uuteen multaan, vaikka olen sen saanut ehkä kolmisen vuotta sitten. Oikeastaan hoidan kasvejani tosi laiskasti, mutta hyvinpä nuo ovat hengissä pysyneet. Jäi nyt sellaiset ennen kuvat ottamatta, on vaan jälkeen kuvia. Kaksi pientä murattia laitoin samaan ruukkuun, toinen on monta vuotta sitten arpajaisista voitettu ja pienempi yhdestä viime joulun kukka-asetelmasta, jonka saimme lahjaksi. Kolme tulilatvaa laitoin isoon ruukkuun. Kaksi on vanhoja ja yksi on samasta kukka-asetelmasta kuin pieni muratti. Useimmat kai heittää esim. tulilatvat menemään kun kasvi lopettaa kukinnan, mutta minä en raaski. Niistä kasvaa minusta ihan kivoja viherkasveja. Ikinä en ole yhtään saanut kukkimaan uudelleen, mutta ei se minua masenna. Isäntä ei tykkää yhtään näistä vihertulilatvoistani, vaan nimittää niitä kumikukiksi. Minulla nämä kukka- ja suojaruukut on vähän tällaista yhteen sopimatonta kierrätyskamaa. Minun silmäni näkevät lähinnä vaan sen kasvin.

Noista viherkasveista jäi yli ruukkuja, joten kylvin niihin jo vähän siemeniä. Isossa ruskeassa ruukussa on kaktuslajitelma, saas nähdä itääkö/kasvaako. En ole koskaan kasvattanut kaktuksia siemenestä. Kahdessa keskikokoisessa ruukussa on paprikaa ja chiliä. En juuri koskaan ehdi saada satoa paprikasta, joten ajattelin aloittaa nyt aikaisin. Joskus olen kaivanut paprikat kasvihuoneesta ruukkuun ja tuonut syksyllä sisälle. Siten on joskus tullut vähän satoa. Pikkuruisessa ruukussa, jonka suojaruukkuna on kakkuvuoka, on rucolaa. Lähinnä siksi, että kokeilen vieläkö siemenet itävät. Olen ne itse kerännyt monta vuotta sitten. Rucolaa olen joskus kasvattanut jo aika aikaisin ikkunalaudalla. Minusta siinä on ihana maku.

Tänään kävin ostamassa koottavan varastohyllyn, jonka isäntä lupasi koota yhden ikkunan eteen. Laitamme siihen sitten taimet kasvamaan. Metallisen hyllyn voi sitten purkaa kun taimikasvatus on ohi. Piti miettiä uusi taimikasvatus paikka kun esikoinen on muuttanut viime syksynä omaan huoneeseensa. Tähän asti se huone on toiminut taimikasvattamona. Rautakaupassa oli myös vihannesten siemeniä ja pakkohan minun oli katsoa valikoima ja sieltä tarttui viidakkokurkun siemeniä. Ihan uusi tuttavuus. Nimen ole kuullut, mutten ole edes nähnyt koko kasvia aiemmin. Jännittävää aikaa uusi kasvukausi ja sen suunnittelu kun ei tiedä mitähän uutta laittaisi ja mikähän mahtaa onnistua.

Ihana Tositarina

2012-02-05T21:51:00.000+02:00

Katsokaa ystävät tämä ohjelma, jos meni TV:stä ohi. Ihania nuoria ihmisiä! Olen ihan myyty.

Tuli jotenkin tosi keski-ikäinen, keskiluokkainen ja keskiverto-tavis-materialistinen olo ja että noin minä haluaisin elää. Haluaisin rohkeutta tehdä asiat vielä enemmän toisin.

Lämpötiloja

2012-02-05T21:43:00.001+02:00

Tänä aamuna noin klo 8 kun heräsin ulkona oli pakkasta -31 astetta.

Ja sisällä +15 astetta. Nyt illalla yhdeksän maissa ulkona enää vain noin -20 ja sisällä jo peräti +18.

Joskus aiemmin kirjoitin lämmityksestämme. Lämmitysjärjestelmä mielestämme toimii hyvin, eikä tunnu vaivalloiselta kantaa puuta, mutta se ehkä toimisi paremmin, jos uuni olisi keskellä taloa, eikä toisessa päässä. Suurin ongelma on, että meillä on ihan älyttömän hatara talo. Ikkunat pitäisi tiivistää, mutta jotenkin se aina kesällä tai syksyllä unohtuu... Hiiret ovat luultavasti vieneet seinistä ja laipiosta sahanpurut ja ekovillat, koska kova rapistelu kuuluu seinien välistä joka talvi. Kissat kyllä tekevät parhaansa, mutta eivät ne seinän väliin pääse. Myrkyttää emme halua, kun kissat tai jokin muu otus voisi myös myrkyttyä siinä sivussa. Hiirenloukulla joskus olemme saaneet saalista keittiöstä ja kellarista, mutta nyt hiiriä ei ole niissä näkynyt. Eristyksille pitäisi tehdä ennenpitkää jotakin. Mutta toisaalta lämpötila on pukeutumiskysymys ja matalampaankin lämpöön tottuu. Minulle ainakin tulee jo huono olo, jos lämpötila kipuaa yli 20 asteen. Äidin luona rivitalossa saattaa helposti olla +25 ja se on jo ihan liikaa. Lapset alkaa mummon luona heti riisuuntumaan ihan alusvaatteisilleen, kun on niin kuuma. Toisaalta lapset kotonakin ovat aika vähissä vaatteissa ja lähes aina paljain jaloin. Ovat ilmeisesti tottuneet, eivätkä tule kipeäksi.

Jos muistelen omaa lapsuuttani, meillä taisi olla kotona ihan yhtä matalia lämpötiloja ja jopa matalampiakin, enkä silti muista koskaan kärsineeni kylmästä.

Ilmeisesti pakkanen alkaa lauhtumaan ja ihan hyvä niin. Nuorempi poika alkaa vähän tympääntyä sisällä oloon. On aika pikaisesti tullut suoritettua noita ulkoiluja. Vanhempi saa vähän enemmän maiseman vaihdosta jokapäiväisestä eskarista.

Kun on kylmä tuntuu, että nälättää koko ajan. Tänään Runebergin päivän kunniaksi ajattelin leipoa jotakin. Uusimmassa Yhteishyvän ruokalehdessä oli Runeberginpiirakan ohje:

200 g margariinia

2,5 dl sokeria

3 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1 pussi (80 g) mantelijauhetta

2 dl murskattuja piparkakkuja

2 tl leivinjauhetta

1 prk (200 g) kermaviiliä

Pinnalle

2 dl vadelmahilloa

vaaleanpunaista sokerikuorritetta

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Yhdistä kuivat aineet toisessa kulhossa ja lisää taikinaan. Sekoita joukkoon kermaviili.

Aseta leivinpaperi noin 25 x 30 sentin kokoiselle uunipellille. Levitä taikina vuokaan ja paista 200-asteisen uunin keskitasolla 25–30 minuuttia. Anna jäähtyä ritilän päällä. Leikkaa piirakka annospaloiksi. Nosta palan keskelle nokare hilloa. Kehystä hillo sokerikuorrutteella.

Ensin katsoin, ettei minulla olisi kaikkia tarvikkeita, mutta kun kaivelin kaappeja kaikki muu tarvittava löytyikin lukuun ottamatta vadelmahilloa ja sokerikuorrutetta. Mantelijauhetta minulla ei ollut, mutta mantelilastuja oli ja jauhoin blenderillä niistä jauhoa. Jauhoin myös piparit blenderillä. Molemmat ainekset olivat joulun peruja ja tulivat nyt näin käytetyiksi. Kermaviilin meinasin korvata rahkalla, mutta pakkasesta löytyikin yksi purkki. Välillä pakastan laputettuja tarjous maitotuotteita.

Koska minulta puuttuivat koristeet, paistoin taikinan kuivakakuksi ja hyvää tuli. Pojat eivät useinkaan syö makeita leivonnaisia, paitsi piparia ja pullaa, mutta tämä maistui. Varmaankin, koska maistui vähän piparille :)

Leipälauantai

2012-02-04T21:31:00.001+02:00

Meidän pikkuruisessa leivinuunissa paistuu kerralla 6 leipää. Ja jälkilämmössä litteitä limppuja muutama, jos taikinaa vielä jää. Leivän teko oli nyt jo paljon helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla ja loppujen lopuksi se on ihan nopeaa ja vaivatonta. Yksi työvaihe ei kestä aina kuin hetken ja välissä voi puuhastella sitten muuta. Pitäisi nyt opetella tästä parin viikon välein toistuva rutiini. Oikea ruisleipä, jossa on vain vettä, ruisjauhoa, suolaa ja hapanjuurta on isännälle yksi elämän tärkeimmistä asioista. Kaupassa sitä ei joka kerran asioidessa ole ja oikeat ruisleivät alkavat olla ihan hyvän hintaisia. Olisi ihan järkevää tehdä sitä säännöllisesti itse.

Tätä voisi jo kutsua kotiruuaksi: lihakeittoa omasta possusta, omista porkkanoista, perunoista, pavuista, lipstikasta ja purjosta. Omaa leipää, jonka päällä on omia suolakurkkuja. Aterialla ostettua vain piimä, juusto ja keiton lanttu, pippuri ja laakerinlehti ja suola.

Siemeniä, kissan hiekkaa ja päivä kirjastossa

2012-02-03T21:21:00.001+02:00

Reilu viikko sitten sain postia. Tilasin siemeniä Exotic Gardenista. Viime kevättalvella löysin kyseisen nettikaupan ja tilasin ensimäistä kertaa. Olen vähän huono lähtemään shoppailemaan, joten nettiostaminen sopii vallan mainiosti ja tuolta löytyy kyllä kaikkea tosi mielenkiintoista. Tilasin lähinnä erilaisia kaaleja. Näyttää siltä, että ensi kesänä keskitytään kaaleihin. Ehkä. Tietysti hankin ihan tavallisia porkkanan, punajuuren ja muiden vakkareiden siemeniä tästä lähikaupoista. Tilauksessani oli myös ihan kokeilun vuoksi esim. violettipalkoista hernettä, kaurajuurta ja tattaria sekä sisäkasveiksi mimosaa ja maapähkinää. Valmiina kasvina ostettu mimosa minulla on kerran ollutkin ja se oli kyllä hauska tuttavuus.Yrteistä tilasin korianterin siemeniä, koska se oli mielessä jo viime keväänä, mutta syystä tai toisesta sitten jäi. Paikallisesta halpakaupasta ostin tarjoussiemeniä, joissa minulle uutuuksia olivat kiinansipuli ja vihersipuli. Ihan oikeasti en kyllä nyt ihan hirveän korkealle laita tavoitteita ensi kesän kasvimaalle, koska ei voi tietää minkälainen tämä meidän tuleva perheenjäsen on luonteeltaan. Jos näyttää, että on jotenkin vaativa lapsi, täytyy sitten vaan kasvatella ja hoitaa häntä ja antaa puutarhan kasvatella itsekseen vaikka kesantoa. Turha kai tehdä itselleen turhia paineita. (tää on niin helppoa sanoa, mutta käytännössä...)

Tänään oli muuten aika mukava ja touhukas päivä. Toisaalta koko huusholli näyttää ihan räjähtäneeltä, mutta väliäkö sillä kun oli muuta kivempaa tekemistä. Paikkakuntamme kirjastossa vietettiin Valon päivää. Aamulla kävin nuoremman pojan kanssa laulutuokiossa siellä ja lainasimme samalla taas uutta iltalukemista pojille. Mammukka ei nyt itselleen lainannut, kun on entisetkin lukematta. Tulee helposti hamstrattua... Sen jälkeen kävimme rautakaupasta taimimultaa ja Vapon 20 kilon pellettipussin. Käytämme pellettejä kissan ja kanin hiekkalaatikossa. Nehän on ihan samoja pellettejä kuin mitä kaupasta saa nimella puupohjainen kissan hiekka. Minusta tämä iso pussi tulee halvemmaksi eikä tarvitse ihan alvariinsa ostella. Välillä kävimme kotona laittamassa leipätaikinan alulle. Sitten olikin pojan aika mennä seurakunnan kerhooon kyläkoululle, johon myös esikoinen jäi suoraan eskarista. Vähän ennen poikien kerhon loppumista isäntä vei minut uudestaan kirjastolle kuuntelemaan kirjailija Mari Möröä. Ehkä vuosi sitten luin hänen puutarhakirjansa ja tajusin, että on olemassa sellainenkin kirjallisuuden laji kuin garden writing. Olin myyty. Olen nyt löytänyt myös joitakin muitakin jotka kirjoittavat puutarhoista. Hyvää ajanvietettä talvella, kun ei ole pihalla mitään kaivelemista. Möröllä on muuten mukaansa tempaava blogi Vapaasti versoo. Niinpä joo, tuosta tämän päivän touhulistasta puuttui vielä se, että hain äitin meille päiväksi ja palautimme hänet sitten toisella kirjastoreissulla. Nyt kyllä väsyttää. Täytynee mennä nukkumaan, että jaksaa ne leivät sitten leipoa huomenna.

Rieskoja keitetyistä perunoista

2012-01-30T22:44:00.000+02:00

Viikonloppuna perheessämme oli hautajaiset. Yksi elämäni kovimpia päiviä. Kirkossa ajattelin, etten voi selvitä päivästä, mutta siitä tulikin ikimuistoisen arvokas ja koskettava juhla. Hyvin surullinen, mutta hyvin juhlallinen. Surun keskellä arkinen puuhastelu on pitänyt minut jotenkin tolpillaan, tieto siitä, että arki jatkuu. Siksi kirjoitan nyt niin arkisesta asiasta kuin perunat. Hautajaisruuat tuli melkeimpä kokonaan syötyä vieraiden kanssa, ehkä eniten jäi yli keitettyja perunoita. Ne ei kauan säily hyvänmakuisina ja jotenkin säälin heittää niitä pois vaikkeivät nyt rahallisesti kovin arvokkaita olekaan. Yritän käyttää aina kaiken mehdollisimman tarkkaan ihan jo periaatteesta.

Teen kotiruokia aika näppituntumalta suuremmin mittailematta, mutta tässä on ehkä litra/puolitoista kylmiä perunoita. Joukossa koristeena ollutta tilliä. Muussasin ne käsin niin hienoksi kuin sain. Sekaan jäi vähän kyllä karkeampaakin. Ei kannata käyttää mitään konetta tai saa aikaiseksi perunaliimaa.

Mausteeksi liotin kuivattua purjoa noin puoli desiä samassa määrässä vettä.

Rieska taikinassa muussattu peruna, 2 munaa, purjo, suolaa ja näppituntumalla ohraja vehnäjauhoja. Ei kannata tehdä kovin paksua ja kovaa taikinaa.

Rieskat taputeltuna pellille noin sentin paksuisiksi kakkaroiksi. Pistelin vielä haarukalla.

Paistettuna sähköuunissa kaikkien kuumimmalla lämpötilalla niin kauan, että alkoivat saada ruskeita täpliä. Parhaimmillaan lämpimänä.

Tein myös sämpylöitä. Mies ei suostu edes maistamaan rieskoja, mutta sai kyllä oman osansa jämäperunoista, koska laitoin pari perunaa myös sämpylätaikinaan ;)

Kynttilänjämät uusiksi kynttilöiksi

2012-01-26T21:46:00.001+02:00

Yleensä kai ihmiset valaa kynttilöitä ennen joulua, mutta minäpä teinkin niitä eilen. Lähinnä siksi, että joulun ja sähkökatkojen jäljiltä meille jäi jonkinmoinen kasa kynttilän pätkiä ja valunutta steariinia. Tiedän, että jos en olisi niitä nyt sulattanut, olisin löytänyt pätkät joskus kesällä keittiön alakaapista ja heittänyt ne vaan menemään.

Tarvikkeet: kynttilänjämiä, sydänlankaa (metritavarana Sinooperista), kaksi kattilaa, Pringles-purkkeja (uuden vuoden jälkeen ne oli jo pantu roskiin kun tajusin, että niitä voisi käyttää tähän), muttereita, grillitikkuja.

Laitoin sydänlangan toiseen päähän mutterin painoksi ja toiseen päähän grillitikun. Näin lanka pysyy kohdillaan. Mutteri jää kynttilän sisään, mutta sieltäpähän se sitten aikanaan löytyy ja voin palauttaa sen isännälle :D

Varasin yhden putken liikaa, kun en oikein tinnyt paljonko steariinia on sitten sulaessa.

Hellalla mehumaijan alakattilassa vettä ja vesihauteessa vanhassa kattilassa kynttilänjämät. Sulatuskattilaksi kannattaa varata vanha kattila, koska kattila voi olla vaivalloinen puhdistaa. Vesikattilahan ei mene miksikään. Steariini suli melko nopeasti. Sen huomasin, että pätkistä olisi ennen sulatusta kannattanut yrittää poistaa sydänlanka tai ainakin leikata se musta osa pois. Langat sain kalasteltua sulasta steariinista pois vanhalla haarukalla. Niitäkin voisi vielä uusiokäyttää, jos olisivat tarpeeksi pitkiä.

Sula steariini kaadettuna purkkeihin.

Tänään revin purkit kynttilöiden ympäriltä pois. Minusta näistä tuli tosi kauniin väriset. Saa nähdä palavatko kauniisti vai rätisevätkö. Ainakin materiaali oli peräisin suurimmaksi osaksi ihan hyvälaatuisista kynttilöistä. Sitä jäin miettimään, että miten kynttilät saisi kovettumaan siten, että niissä ei olisi monttua tuossa keskellä?

Neuleinnostus jatkuu

2012-01-26T21:30:00.001+02:00

Minuun on iskenyt hurja neulomisvimma. Voi ehkä johtua osittain siitä, että maha alkaa olla tosi iso ja into muuhun touhuiluun sen myötä on vähentynyt ja on jotenkin helpompi istahtaa neulomaan. En edelleenkään ole jaksanut perehtyä neuleohjeisiin vaan olen tehnyt omasta päästä ja katsonut, että mitä tulee. Isommalle pojalle tein slipoverin. Valmistui sopivasti pakkaspäiviksi. Lanka on jotakin kauan kauan sitten ostettua keinokuitulankaa. Muistaakseni jokin Keskon jättikerä. Hihan suissa on kirpparilta löytynyttä karvalankaa, jossa on villaa ja akryylia sekaisin. En yleensä ihan hirveästi innostu keinokuiduista, mutta poika sai pienenä ihottumaa vaippavillahousuista ja on edelleen iholtaan atooppinen ja helposti ärtyvä, joten ehkä tämä on ihan hyvä. Nuorempi poika sai puuvillapipon, mutta sen käyttöaika on sitten keväämmällä. Pipo on vähän smurffimallia :D

Aitoa ruokaa

2012-01-26T21:21:00.002+02:00

Eilen söimme viime kesän vitamiineja pinaattiletuissa. Meillä ei melkein ikinä ole tavallisia lettuja tai pannaria, vaan tungen niihin aina pinaattia, kurpitsaa, lehtikaalia, kehäkukan terälehtiä jne. Eikä enää kukaan valita, että onpa outoa. Letut syödään meillä hyvin eri tavoin yksi laittaa sokeria, yksi hilloa, yksi sinappia ja mammukka itse milloin mitäkin, paitsi ei ikinä sokeria tai sinappia. Nämä letut tein pakastepinaatista, jotka olen itse pakastanut. Purkissa luki "Pinaatti", eli ei siinä tainnnut yhtään pinaattia olla, vaan muistaakseni hyvänheikinsavikkaa, magnoldia ja nokkosta. Alku kesästä nimittäin luulin, ettei kasvimaallani kasvanut pinaattia ollenkaan, kun kylvökseni ei jostain syystä oikein kasvanut, muttta sitten myöhemmin sipulimaahan nousi monta pinaattipuskaa, jotka oli itsekseen kylväytyneet edellisvuoden kasvustosta. Tietenkin kitkin ne sitten pakastimeen sipulien seasta :) Myös pelkkää nokkosta pakastin hiukan.

(Ja tähän väliin ihan asiasta paistinpannuun. Ylemmässä kuvassa molemmat pannut ovat valurautaa. Joskus viime syksynä heitin viimeisen teflonpannun roskiin, kun se vihdoin viimein tajusi hajota oikeasti. En nuukana raaskinut heittää sitä pois ehjänä... Syy miksi en aio hankkia enää teflonia on se, että muutama vuosi sitten luin hesarin artikkelin teflonista ja siitä millainen kamala myrkky se on. Jos se keksittäisiin nykyään, saisikohan se enää myyntilupaa? Alkuviikosta luin äitin luona Kotiliesi-lehteä ja siinä oli juttu valurauta-astioista. Tuntuvat taas olevan muodissa ja meikäläinen on sitten taas ihan vahingossa trendikäs :D Valurauta on muuten tosi kätevä puhdistaa, kun sitähän ei saa tiskata. Ruuan laiton jälkeen pesen kuumalla vedellä ja laitan kuuman levyn jälkilämpöön kuivumaan. Jos lika on tiukemmassa laitan pannuun vettä, keitän ja hankaan köntsät harjalla ja kuivaan pannun levyllä. Valurauta-astiassa ei kannata säilyttää ruokaa.)

Tänään ruokakaupassa käydessäni huomasin pokkarihyllyssä Aitoa ruokaa-kirjan. Törmäsin kyseiseen opukseen pari viikkoa sitten ystäväni luona kyläillessä. Olen aiemmin lukenut saman tekijän Petos lautasella- kirjan. Suosittelen molempia lämpimästi! Voi ahistus, mitä moskaa meille syötetään... Mutta tässä kuvan lautasella ei ole petos, vaan aitoa ruokaa. Lihapaistia: omaa possua, veljen kasvattamaa nautaa, omasta maasta porkkanoita, kurpitsaa ja sipulia ja tutun luomutilan valkosipulia, vain suola, laakerin lehti ja pippuri kaupasta. Oman maan perunoita ja samaisen luomutilan lantusta raastetta. Hyvää oli!

TV-ohjelma löytöjä

2012-01-23T22:21:00.000+02:00

Seuraan tosi huonosti mitään sarjoja enää nykyään. Moni muu asia tuntuu mielekkäämmältä kuin tv:n katselu. Tänään tein mielestäni löydön; Ilmastodieetit Teemalta. Olin kuullut sarjasta, mutta en nähnyt sitä ensimmäisellä esityskerralla. Onneksi vahingossa bongasin tämän uusinnan. Subilta olen sunnuntaisin katsonut Jamie Oliverin ohjelmia. Eilen oli tosi mielenkiintoinen jakso sianlihan tuotannosta.

Ehdoton tv- lempparini on kuitenkin kakkoselta ja fst:ltä näkyvä Tanskalainen maajussi, jonka jaksoja olen tallentanut digiboxille niin paljon kuin olen vaan muistanut. Tai isäntä on muistanut. Vaikka välillä ajattelemmekin hieman eritavoin ukkokullan kanssa, niin Tanskis on kyllä meidän molempien suosikki!

Viime kesän viimeinen kurpitsa

2012-01-23T21:59:00.000+02:00

Meillä oli kellarissa vielä yksi kurpitsa jäljellä. Se on vähän vaivannut mieltäni, koska tiesin, että sille olisi pian tehtävä jotain. Ja ihan viime hetkillä kyllä hain sen pois, sillä siinä oli jo huonoja kohtia kuoressa.

Kun otin huonot pois ja avasin kurpitsan, se oli onneksi vielä ihan kunnossa. Leikkasin palan jääkaappiin, jos sitä vaikka johonkin ruokaan käyttäisi. Ja toisen samanlaisen siivun äitille, joka tykkää pannulla paistetusta kurpitsasta. Pienen palan raastoin hienolla raastimella sämpylätaikinaan ja loput keitin hellalla isossa kattilassa soseeksi. Soseen pakastan, nyt kun taas pakkaseen alkaa mahtua tavaraa.

Meillä nuorin ukkeli syö kurpitsaa raakana ja sai taas tänään oman osansa. Kaksi isompaa ukkelia eivät syö kurpitsaa. Paitsi, etteivät oikeasti huomaa sitä näistä sämpylöistä. Usein olen laittanut myös pannariin ja siinäkin menee ihan täydestä. Ovat vaan ihmetelleet, että ompas aika keltaista pannaria, mutta hyvää :D

Heräteostoksia; siemeniä ja lankaa

2012-01-22T20:46:00.000+02:00

Kävimme lauantaina miehen kanssa kaupungissa ostoksilla. Käymme todella harvoin, sillä meidän pikku kylästä saa mielestäni lähes kaiken mitä tarvitsee ja jos ei saa voin tilata netistä. Minusta pitää kannattaa oman kylän palveluita tai muuten ne kaikki muuttavat kaupunkiin. Emme todellakaan kuulu niihin, jotka kerran viikossa menenvät ruokaostoksille 50km päähän automarkettiin. Se tuntuu olevan hyvinkin yleistä. Mutta nyt piti käydä hautajaisvaateostoksilla. Oikeastaan kävimme jo toisen kerran, toissa lauantaina ekna kerran. Ensimmäisellä kierroksella mies löysi etsimänsä, hatun ja villakangastakin, mutta minä ahdistuin valtavasti sillä raskaana ollessa on tosi vaikea etsiä sopivia ja järkevän hintaisia juhlavaatteita ja vieläpä oman isän hautajaisiin. Niissä ei haluaisi olla mikään ihan resupekka. Vaikka toisaalta ne vaatteet nyt tässä tilanteessa on ihan toissijaiset mietittävät. Vaateasian kanssa kävi lopulta hyvin, saan kauniin mekon ja villakangastakin lainaksi ystävältä. Minulta puuttuu nahkaiset, juhlavat talvisaappaat ja niitä nyt kävimme etsimässä. En kuitenkaan löytänyt mielsiäni ja meinasi taas ahdistus iskeä. Ja kun tässä tilanteessa jalat on vielä vähän turvoksissa ja kengät pitäisi olla helposti jalkaan laitettavat, koska en oikein taivu laittamaan housuja, sukkia tai kenkiä jalkaan valtavan mahani kanssa (jonka kanssa pitäsi olla vielä koko ensi kuukin, huh!). Löysin kenkäkaupasta kuitenkin mustat Lahtisen huopikkaat. Minusta ne on kauniit, lämpimät, eikä liukkaat ja vielä hyvin helposti jalkaan laitettavat. Varuilta soitin äitille kaupasta ja kysyin, että onko soveliasta laittaa haudalle huopatossut. Äidistä kuulosti ihan fiksulta ja tiedän, että vainaja itse olisi arvostanut tällaisia käytännöllisiä ratkaisuja. Niinpä minulla on nyt ihanat mustat huopikkaat, joille tulee olemaan varmasti käyttöä jatkossakin. Ja muistotilaisuuteen aion tietysti vaihtaa toiset kengät. Ostosreissulta löytyi myös pojille mustat rusetit, mustat sukat ja vanhemmalle paita. Muut vaatteet; mustat housut ja pikkutakit on ennestään.

Mutta Prismasta etsiskelin jotain juttua, jolla saisin nutturan kiinni. Sitä en kuitenkaan löytänyt, mutta eksyimpä sitten siemen hyllylle ja lanka hyllylle kuitenkin. Yllätyin, että myivät jo simeniä! Ostin jotain, mitä en ole aiemmin kasvattanut, sitruunaruohoa ja sareptansinappia, ihan silkkaa uteliaisuuttani. Aina pitää olla jotain uutta. Meiramin siemeniä ostin, koska olen huomannut, että sitä menee aika paljon kun teen kaaliruokia ja hernekeittoa kohtuullisen usein. Joka vuosi hankin myös jotain uusia tomaatteja ja nyt löytyi tummanpunaisia kirsikkatomaatteja Solanum lycopersicum ja sydämenmuitoisia punavihreitä Lycopersicon esculentum. Ostin myös sekoituksen syötävien kukkien siemeniä. Paketissa ei kerrota mitä sisältää. Kuvassa on kukkia joita en tunne (tunnen puutarhakukkia huonosti, luonnonkukkia paremmin). Mutta kuvassa näkyy myös kehäkukkaa ja kurkkuyrttiä. Toivottavasti suurin osa ei olisi niiden simeniä, koska niitä kasvaa villiintyneenä kasvimaallamme muutenkin. Kurkkuyrtti on jo vähän ärsyttäväkin. Saa kitkeä pois vähän sieltä ja täältä.

Muutaman tarjouslanka kerän ostin ihan huvikseni. Katsotaan syntyykö niistä mitään. Tuohon Polku- lankaan minulla on jo ajatus.

Rasvakakku pikkulinnuille

2012-01-20T19:48:00.000+02:00

Ostin ennen joulua tarjouksesta munkkirasvaa, ajatuksena tehdä itse talipalloja. Joulun aikoihin kävimme yhden ystävän luona, joka oli ostanut samaa rasvaa ihan samoin ajatuksin. Hän oli tehnyt hienon kakun linnuille jouluksi. Itse sain aikaiseksi vasta eilen illalla. Sulatin rasvaa pikkuhiljaa kattilassa ja kaadoin sitä vähitellen vuokaan ja laitoin sekaan auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä, jotka olivat olleet joulusta asti kupissa, mutta jääneet sitten kuitenkin syömättä. Annoin välillä vähän vuoan hyytyä, koska jos sulan rasvan ja siemenet kippaa kerralla vuokaan, jäävät siemenet kellumaan rasvan pinnnalle.

Hyytynyt kakku.

Hedelmäpussi tuli uusiokäyttöön, kun laitoin kakun siinä roikkumaan pihapuuhun. Muuten närhet ja tikka veisivät koko kakun ennen aikojaan. Yleensä meillä isäntä hoitaa pikkulintujen syötön. Se on vähän niinkuin harrastus hänelle. Minun lempi pihalintuja ovat muuten närhet. Monet tuntuvat niitä inhoavan, mutta minusta ne ovat tavattoman kauniita. Vien välillä leivän kantoja ja ruuan tähteitä niille vähän kauemmas pihalle. Ei muuten kauaa nokka tuhise kun ovat tyhjentäneet ruokapaikan. Harakoita joskus harvoin tulee paikalle, mutta variksia en ole meillä vielä koskaan nähnyt.

Pesukoneessa huovutetut tossut

2012-01-19T20:46:00.000+02:00

Noin kolme vuotta sitten tilasin jostakin nettikaupasta kaksi kerää virolaista hahtuvalankaa, aikomuksenani tehdä villahousuja vauvalle. Mutta jostain syystä langat jäivät käyttämättä. Nyt neuloin muutamat villahousut, joista ehkä myöhemmin lisää. Housut ovat vielä viimeistelyä vaille. Tämä kolmivärinen lanka oli aika ohutta villahousulangaksi, enkä viitsinyt käydä purkamaan haurasta kerää, että olisin neulonut siitä moninkertaisena. Enkä varsinkaan olisi jaksanut käydä satuttamaan raitoja samaan kohtaan alkamaan. Mietin mitä muuta voin tehdä ja päätin kokeilla tossuja. Neuloin kaksi valtavaa, varretonta sukkaa niin, että joka puikolla oli 20 silmukkaa. Pojat ihmettelivät, että tuleeko näistä jättiläisen tai röllin sukat.

Sukista tuli eripariset väreiltään, mutta itseäni se ei häiritse.

Laitoin sukat ensin 40 asteen pesuun muun pyykin sekaan, mutta ne eivät kutistuneet tarpeeksi. Vanuivat kyllä ja olisivat olleet ehkä isännän kokoa, mutta ei se tällaisista kotitossuista innostu. Pesin uudelleen pyyhkeiden kanssa 60 asteessa ja aluksi näytti, että taisi tulla lapsen tossut, mutta kun suoristelin ja muotoilin kuivumaan, niistä tuli juuri itselle sopivat noin kokoa 38. Ihanan lämpimät ja kevyet kotitossut. Vähän liukkaat tosin, mutta niinpä ovat villasukatkin. Ja puuvillasukka sopii alle. Olen diagnosoinut itselleni jonkin asteisen villa-allergian :(

Laatikko pakastetuista punajuurista

2012-01-19T18:54:00.000+02:00

Kellarimme ei säilytä punajuuria hyvin, joten keitin ne syksyllä pakkaseen ennen kuin ihan nahistuivat. Osan keitin etikkasäilykkeiksi. En ole koskaan aiemmin kokeillut pakastaa punajuurta, mutta tuntui toimivan ihan hyvin. Tänään tein laatikkoa punajuurista. Ohje suurinpiirtein näin:

400g raastettua keitettyä punajuurta

1 sipuli ja kuivattua purjoa voissa kuullotettuna

puoli purkkia ananasmurskaa

1dl Alpro soija"kermaa"

puoli purkkia Aura Pehmeä- levitettä

1 muna

suolaa, mustapippuria ja muskottipähkinää

Paisto: 1 ja puoli tuntua 150 astetta

Ei tullut niin hyvää kuin aiemmin. En oikein tykännyt tuosta ananaksesta laatikossa. Olen aiemmin käyttänyt raastettua kesäkurpitsaa sen tilalla.

Kevättä rinnassa

2012-01-18T21:33:00.000+02:00

Vaikka nyt onkin vasta tammikuun puoliväli ja juuri ja juuri huomaa päivän hieman pidentyneen, alkaa mieli kuitenkin kääntyä jo kevääseen päin. En voinut vastustaa kiusausta laittaa krassin simeniä kasvamaan. Joka kevät laitan niitä jossain vaiheessa ja kasvatan ne yleensä märän talouspaperin päällä. Minusta on kivempi leikata ne siitä leivän päälle tai salaattiin kuin mullasta. Eilen tuli mieleeni, että mahtaakohan tuosta paperista liueta jotain haitallista pienen pieniin versoihin, mutta toisaalta en nyt ihan hirveästi kaipaa kukkamultaakaan leivän päälle. Krassin simenet löysin luomuna Ekolon nettikaupasta.

Taas eilen löysin sipulilaatikostani yhden itäneen sipulin. Laitoin sen ikkunalle multaan vähän vihertymään. Oli niin kalvakka pimeässä itäneenä. Minulla on ollut reilun viikon ikkunalla avocadon siemen itämässä. Laitoin siihen hammastikut kylkiin, että kestää killumassa vesilasissa. Jostain nettikeskustelusta luin, että näin sen pitäisi muutamassa viikossa itää. Mielenkiinnolla odotan avocadokasvin kasvamista.

Risteilyllä

2012-01-18T19:03:00.001+02:00

Viime lauantaina ja sunnuntaina olimme reissussa. Kävimme S-etukorttiristeilyllä Baltic Princessillä. Siitä on vuosia kun olemme olleet kukaan laivalla, emmekä ole ikinä vielä perheenä olleetkaan. Matkassa helppoa oli se, että bussi kuljetti omalta paikkakunnalta satamaan ja takaisin. Laivalla oli kivaa ohjelmaa kaiken ikäisille. Pojista oli mukavaa nähdä laiva, meri ja maisemia, olla pallomeressä ja katsoa lavan lastenohjelmaa. Ja isä kävi illalla kuuntelemassa Anna Abreuta. Me muut olimme jo nukkumassa. Sunnuntaina olisi voinut mennä muutamaksi tunniksi Tallinnaan ja olisi ollut mahdollisuus ilmaiseen bussikyytiin johonkin isoon Prismaan, mutta se ei kyllä oikein innostanut. Emme poistuneet laivasta ollenkaan, pääsimme lasten kanssa niin helpommalla ja minä en kyllä enää mahani kanssa viitsi ihan hirveästi juosta kaupoissa tai kaupungilla. Laivassa oli ohjelmaa päivälläkin ja kunhan vain katselimme ympärille. Lapsille ie loppujen lopuksi tarvitse olla kovin kummoista ohjelmaa, olipahan ainakin erilaista kuin kotona.

Sitä en tiennyt, että tuollaiseen S-etukorttiristeilyyn kuuluu "messut", joissa eri firmat on esillä ja jakaa tavaranäytteitä. Laivaan tullessa sekä aikuiset, että lapset saivat "passit", joihin sai eri firmojen pöydistä leiman ja jokaisesta jotain tavaraa. Passilla ilmeisesti kontrolloidaan, ettei yksi ihminen hae tavaraa enempää kuin yhden kerran. Passin voi myös palauttaa omilla yhteystiedoilla ja niillä oli mahdollisuus voitaa arpajaisissa hienoja palkintoja. Meillä ei kyllä arpaonni ollut suosiollinen. Olipas kivaa tulla tällaisen tuliaismäärän kanssa kotiin ja kun ne eivät edes maksaneet mitään. Tosin vanha sanontahan on, että: "There is no such thing as a free lunch." Eli jokuhan nämä on maksanut. Luultavasti minä itse :D Ja sitten tässä on kyllä paljon sinänsä hyödyllisiä tuotteita, mutta joita en kuitenkaan itse ostaisi. En ostaisi soijaruokakermaa, vaan oikeaa kermaa. En ostaisi Rainbow- tai Dove- shamppoota vaan esim. Urtekramia. En ostaisi nenäliinoja joissa on jotain tuoksukosteuvoidetta. En ostaisi Kulta Katriinaa tai Juhla Mokkaa, vaan reilun kaupan kahvia. Itselle tarpeettomia juttuja annoin tutuille ja koska emme tarvitse esim. kuutta turva liiviä, enkä käytä jotain termosmukia, annoin niitä lähetystyölle arpavoitoiksi.

Vaikka nyt S-ryhmä kovasti jätti myönteisen kuvan itsestään, niin minua tympäisee koko bonussysteemi. Eihän siinä oikeasti mitään ostaessaan tienaa. Minun ymmärrykseni mukaan ilman näitä erilaisia bonusjuttuja itse tuotteet voisivat olla halvempia. Ja kauppojen omat merkit vääristävät kilpailua. Ja tämä kyseinen yhtiö näyttää valtaavan jättiläiskaupoilla ja-asemilla kaikki paikat pienten yrittäjien kustannuksella.

Mutta risteilyllä oli ihan mukavaa, vaihtelua arkeen.

Kirjahankintoja

2012-01-13T20:47:00.000+02:00

Ennen joulua tilasin amazon.comista uuden Backyard Homesteading- kirjan. Kirja on niin uusi, että etusivulla lukee copyright 2012, vaikka kyllä se viime vuoden puolella minulle jo saapui. Kirjassa perehdytään omavaraistalouteen ja siinä on omat luvut mm. vihannesten ja yrttien viljelylle, marjojen ja hedelmien viljelylle, kanojen ja vuohien kasvatukselle, mehiläisten pidolle ja säilönnälle. Monet asiat ovat meillä tietysti vähän eri tavalla kuin Amerikassa, mutta uskon, että kirjasta löytyy myös paljon hyödyllistäkin tietoa. Kirjassa on mm. tosi hienoja kanakoppi kuvia ja rakennusvinkkejä. Mutta meidän ilmastoon ne eivät taida ihan käydä. Ainakaan eläinten talviasunnoiksi. Mehiläisten kasvattaminen minua kovasti kiinnostaisi. Viime keväänä lähellämme olisi ollut harrastelijoille tai aloittelijoille mehiläiskurssi, mutta harmikseni kuulin siitä vasta kun se oli jo pidetty. Tänä keväänä, jos vaan kuulen kursseista ja on mahdollista mennä, menisin mielelläni. Noita omavaraisuuskirjoja näyttää olevan Amerikassa tarjolla monia ja tosi uusia. Olisi kiva, jos sellaisia tulisi myös suomeksi.

Nämä muut kirjat ovat olleet kaikki minulla alunperin lainassa kirjastosta. Puutarha pienellä palstalla on itse ostamani ja kaksi muuta sain mieheltä joululahjaksi. Puutarhakirjat, etenkin nämä hyötytarhakirjat on tosi kivoja ja luen niitä myös talvella. Paljon asoista on ihan tuttua juttua, mutta minusta niitä on kiva lueskella. Jotkut tykkää lukea sisustamisesta, minä tykkään lukea vihanneksista ja kompostoinnista :D Tuo yrttikirja on ihana. Siinä on esitelty laaja valikoima yrttejä, niiden ominaisuuksia ja käyttöä. Kirjassa on myös ohjeita kasvatukseen, keruuseen, säilömiseen ja käyttöön. Myös ihan ruokaohjeita.

Neulottu mekko

2012-01-11T21:34:00.000+02:00

Viime viikolla neuloin Novitan Polku langasta pienen mekon. Ajattelin sen uudelle tulokkaalle, joka oletettavasti on tyttö. Mekosta tuli kuitenkin isohko, joten meinasin antaa sen kummitytölle. Vanhempi poika kuitenkin suuttui, että se on siskon mekko, eikä sitä saa antaa pois :D Kovasti siis siskoa täällä odotellaan. Mekkoon ei ole mitään ohjetta. Tein sen omasta päästä, koska minä en osaa seurata mitään neule- tai virkkausohjeita. En jotenkin osaa niitä lukea, enkä jaksa keskittyä. Enkä myöskään osaa kirjoittaa ohjetta siitä, miten tämän tein.

Ja sepä ei haittaa, vaikka mekosta tuli vähän suuri, koska lapsethan kasvavat :)

Paluu arkeen

2012-01-10T22:38:00.000+02:00

Joulu on nyt juhlittu ja surusta huolimatta on pakko palata arki rutiineihin. Voisiko olla arkisempaa kuin kaalilaatikko uunissa ja puolukkapuuro hellalla jälkkäriksi. (Tai siis miehen lounaaksi, kun kaalilaatikko on niin etovaa...) Eskarilainen palasi kouluunsa maanantaina ja pikkuveli kerhoonsa tänään. Isukki iltavuorossa, mutta mammukka saa olla "vaan" kotona. Mutta kyllä minä olen niin tyytyväinen, ettei tarvitse ajaa melkein sataa kilometriä päivässä ja kuskailla lapsia eri paikkoihin. Lämmitellä ja raappailla autoa ja ajella liukkaita pikku teitä. Minulla on selkeä kutsumus omaan työhöni, mutta juuri nyt minun paikkani ei olisi siellä. Ei ehkä, vaikken olisikaan jäämässä äitiyslomalle. Enkä oikein tiedä palaanko enää töihin samaan paikkaan. Jotenkin on vahva tunne, etten palaa. Ei ole kyllä aavistuskaan mitä tulevaisuus tuo, mutta tarvitseeko ollakaan. Jos jotain olen oppinut niin sen, että elämää ei voi suunnitella. Enkä jotenkin usko myöskään sellaiseen käsitteeseen kuin elämän hallinta. Tietysti jokaisella on tietty vastuu omasta ja perheensä elämästä. Mutta elämässä tulee yllättäviä tekijöitä, iloisia ja surullisia, positiivisia ja negatiivisia. Eikä ole minun kädessäni niiden hallinta.

Vähän turhan kaalinen ateria, mutta salaatiksi kaali-porkkanasalaattia. Kastikkeena: n. 1dl maustamatonta luomujugurttia, 1dl majoneesia, 1 rkl sinappia, pienen sitruunan mehu, suolaa, sokeria, mustapippuria ja salaattimaustesekoitusta.

Mutta ostin kotimaista kaalia tarjouksesta ja pitänee syödä ne ennenkuin ihan nahistuvat. Ja omat porkkanat pitää syödä nyt ihan urakalla, koska meidän kellari ei ole kovin hyvä juureskellari ja porkkanat alkavat itää, nahistua tai mädätä. Kellari oli liian lämmin, liian pitkään tänä vuonna. Perunat säilyvät paremmin kuin porkkanat. Mehut, hillot ja etikka säilykkeet kyllä säilyvät hyvin.

Tänään oli postipäivä. Hain kaksi isoa pakettia postista. Olen vähän hyödyntänyt nettialennusmyyntejä. Hobbyhallista tilasin turvaistuimen ja Ekolosta biohajoavia vaippoja puoleenhintaan. Meidän lapset ovat käyttäneet kestovaippoja, mutta olen siitä huolimatta käyttänyt öisin kertakäyttöisiä, mutta biohajoavia vaippoja. En jotenkin löytänyt sopivaa yökestoratkaisua. Katsotaan löytyykö tälle tulevalle. No ompahan ainakin kolmea erikokoa yövaippoja tässä varuilta. Alakerrassa on odottamassa 3 kassillista kestovaippoja, niitä on jotenkin kummasti kertynyt, vaikken ole niitä nyt tälle tulokkaalle kovin ostanutkaan. Edellisen vauvan kanssa opettelimme myös (tai lähinnä kai minä opettelin) vessahätä viestintää. Alle 3 kuukauden ikäisenä pojalla meni monia päiviä, ettei yhtä ainoaa vaippaa kastunut, vaan pissatin häntä vessan lavuaariin. Pissatus loppui lähinnä siihen, että itse uuvuin. En niinkään siihen pissatukseen vaan kyseessä oli kai enemmänkin synnytyksen jäkeinen masennus. Nyt voisin ajatella kokeilevani vessahätäviestintää ja jonkinlaista vaipattomuutta, mutta mistään en ota paineita, sillä vauva tarvitsee ensisijaisesti selväjärkisen äidin. Jos vaan jotenkin voisin varjella itseäni masentumasta. Vaikka toisaalta kyllä ymmärrän, että hormonitoiminta ja joku aivokemia vaikuttaa, enkä pysty välttämättä niihin vaikuttamaan. Mutta jos onnistuisin karsimaan turhat paineet pois ja olemaan väsyttämättä itseäni. Kestovaipoista en silti kyllä luovu. En halua mitään haisevia ja ihottumaa aiheuttavia kertakäyttövaippoja meille pyörimään. Ja minusta se on ollut parasta kestovaipoissa, että pojat oppivat 1v ja 10kk:n ja 1v 9kk:n ikäisinä kuiviksi. Nuorempi jätti samalla kertaa sekä päivä, että yövaipan pois. Jossain vauvalehdessä joskus väitettiin, ettei alle kaksi vuotiaalla olisi valmiuksia tunnistaa vessahätäänsä, mutta minusta ihan täyttä puppua. Tai sitten meillä on ollut kaksi vessaneroa :D

Ohhoh, tulipas samaan postaukseen nyt aika monenlaista juttua... Mutta juu, arkea. Ihanaa, turvallista arkea!

Elämän tummia sävyjä

2012-01-03T21:36:00.000+02:00

Vaikka joka päivä tarkistan monesko päivä on ja mikä viikonpäivä, en jotenkin tiedä sitä kuitenkaan. Tänään unohdin mennä neuvolaan. Olo on ollut monta päivää kuin olisi jäänyt junan alle. Kauhea flunssa, räkätauti, kaikki lihakset ihan voimattomia, päivisin vaan nukuttaa ja aamuyöllä herään, joko vain valvomaan tai siihen, että johonkin koskee. Pojat ovat myös olleet flunssassa ja kuumeisia ja pyörineet ja kuljeskelleet öisin. Jotenkin itselleni on niin tyypillistä, että sairastun stressistä, surusta, lomasta, kaikista elämän mullistuksista. Tänään kävin lääkärissä kun korvaan koskee. Johtuu vaan kurkkukivusta tai nenän tukkoisuudesta johtuvasta paineesta. Mutta tulipahan tarkastettua. On jotenkin tosi hämärää ja epäselvää, sekavaa kaikki.

Nuorempi pojista kysyy joka päivä, missä pappa on. Onko sairaalassa? Pääseekö kotiin? Onko pappa vielä siellä kellarissa (tarkoittaa ruumishuonetta)? Nuoremmalla on ikävä pappaa. Vanhempi ei kysy oikeastaan mitään. Ei puhu koko asiasta. Paitsi eilen. Kysyi: "Eihän minua ikinä laiteta siihen pimeään koteloon?" Tarkoitti arkkua. Vastaa siinä sitten rehellisesti. Kun itseäkin pelottaa. Eikä itsekään tiedä. Ja itkettää.

Jos vaan äkkiä paranisi tästä flunssasta. Jos sitten edes kulkisi ajatus. Edes vähän. Jos sitten jaksasi vaikka itkeä.

lapsi ja kuolema

Iso ikävä

2011-12-30T19:30:00.000+02:00

"On isän neuvot loppuneet,

hän hiljaa nukkui pois.

Näin emme olis tahtoneet,

on meiltä paljon pois."

Isä 21.6.1940-29.12.2011

Pieni veljeni sai Isän Kotiin luokseen.

Kotivara

2011-12-26T22:25:00.002+02:00

Joka kerta kun varoitetaan myrskyistä herätän lievää hilpeyttä lähipiirissäni veden varastoimisen kanssa. Minulla on aina nämä kaksi kanisteria vettä alakerrassa jemmassa. Taitavat olla melkoista vuosikertavettä, sillä tuskin muistan vaihtaa niitä tarpeeksi usein. Mutta kyllä niillä tarpeen tullen huuhtelee vaikka shampoot päästä, jos sattuu sähkö katkeamaan kesken suihkun. Tai keitettynä hätätilanteessa käyvät juotavaksikin, uskoisin. Kertaakaan, ei ole vielä tarvinnut kannuja tositilanteessa käyttää.

Varasin keittiöön muutaman litran juomavettä.

Ja kylppäriin saavillisen pesuvettä. Meillä on kyllä pihassa käsipumpulla toimiva kaivo, eli pärjäisimme vallan mainiosti, vaikken näitä vesiä varaisikaan. Mutta, jos sähköt katkeavat pimeällä, onhan se paljon mukavampi ottaa vettä näistä astioista kuin lähteä kylmään ja pimeään pihalle pumppaamaan.

Kotivarasta muuten luin netistä seuraavaa:

Sisäasiainministeriön pelastusosasto ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ovat koonneet Kodin turvaoppaan, jonka mukaan yhden henkilön viikon kotivara voi olla esimerkiksi seuraavanlainen:
Perunaa 0,5 kg, riisiä ja makaronia 0,5 kg, öljyä ja rasvoja 0,5 kg, sokeria 0,5 kg, UHT-maitoa 1 l, muita juomia ja vettä 16 l, herkkuja 1 kg, leipää ja viljavalmisteita 1,5 kg, maitoa ja maitotuotteita 1,3 kg, hedelmiä ja marjoja 1 kg, vihanneksia ja juureksia 1,5 kg, lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia 1 kg.

En osaa tarkkaan sanoa, onko meidän kotivara kunnossa. Niin tarkkaan tähän aiheeseen en ole perehtynyt. Uskoisin, että keittiöstä ja kellarista riittää meidän perheelle ainakin viikoksi ruuat, luultavasti pitemmäksikin aikaa. Kaapeissa on aina kuivatavaraa ja säilykkeitä ja kellarissa ainakin tällä hetkellä on vielä juureksia ja säilykkeitä. Ja pakkasesta löytyy vaikka mitä, tosin jos olisi pitkä sähkökatko, pakkasia ei kannattaisi ehkä ensimmäisenä mennä aukomaan, etteivät ihan sula. Täältä siihenkin vähän tietoa:

Työtehoseuran julkaisun mukaan kaappipakastin säilyttää tuotteet + 25 asteisessa huoneenlämmössä kaksi vuorokautta, säiliöpakastin kahdesta kolmeen vuorokautta eristeen paksuuden mukaan, kun pakastimen ovi on kiinni.
Parempi mittari on kuitenkin pakastimen lämpötila. Jos sisälämpötila ei nouse yli miinus 9 asteen, kaikki tuotteet voidaan pakastaa uudelleen. Jos sen sijaan sisus on lämmennyt nolla-asteeseen, talven varalle pakastetut marjat on parasta jatkojalostaa mehuksi tai hilloksi, Tuula Kylä-Laaso opastaa.

Lisäksi kotivarasta löysin tietoa ainakin täältä.

Mitään joditabletteja katastrofien varalta en ole ikinä tullut hommanneeksi, enkä muutenkaan varustautunut minkään suuremman uhan varalta. Lähinnä on tullut mieleen nämä sähkökatkot, maalla kun asutaan. Mutta ei meillä vielä ikinä ole niitäkään pahemmin ollut, vaikka ihan muutamien kilometrien päässä on ollut pitkiäkin katkoja. Kerran kovilla pakkasilla, yhden viikonlopun olimme ilman vettä, kun pummpu hajosi kaivosta. Se vähän opetti tuota veden varaamista. Loppujen lopuksi meillä ei olisi mitään hätää sähkökatkolla, koska lämmitämme puulla, käytämme kuivakäymälää, voimme tehdä ruuan puuhellalla ja käyttää kellaria jääkappina. Ainoa huoli olisi ehkä pakastimien sulaminen. Ja ehkä myös kännylöiden virran loppuminen. Kännykät on nyt varuilta latautumassa. Tietokoneesta ei meillä olisi mitään hyötyä, vaikka siinä olisi akkua, koska sen nettiyhteysmötikkä käsittääkseni tarvitsee sähköä.

Edit. 28.12.2011

No niin. Eilen illalla viiden maissa meni sähköt poikki ja olivat poikki koko illan. Puoli yksitoista heräsin siihen, että makkariin rävähtivät valot päälle. Varatut vedet tulivat tarpeeseen. Onneksi ehdimme syödä iltaruuan ennen sähkökatkoa. Ilta meni sitten kynttilän valossa takkaa ja hellaa lämmitellen ja katsellen lasten nahistelua. Menimme kaikki nukkumaan noin kahdeksalta, kun ei ollut mitään tekemistä ja vetäisimme koko perhe 12 h yöunet. Tulivat luultavasti ihan tarpeeseen kaiken joulujännityksen ja -hössötyksen jälkeen.

Hyvää Joulua!

2011-12-23T21:39:00.000+02:00

Toissailtana tontunut olivat tehneet pesän eteisemme nurkkaan. Näyttää siltä, että heillä on pian juhlat alkamassa.

Ajoittaisen nukkekotiharrastukseni myötä minulle on kertynyt paljon kaikkea pientä. Keräsin tähän kaikkea, mikä on nukketaloon liian isoa. Tonttuja on erikokoisia, jote tonttujen tuvassa kaiken ei tarvitse olla samankokoista tai tyylistä. Pojat olivat aamulla ulos lähtiessä ihan ihmeissään tonttujen majoittumista, saas nähdä ilmestyvätkö itse tontut vielä ruokailemaan. Toivotan oikein hyvää joulua tämän kuvan myötä. Epäilen, että vetäydyn nyt viettämään joulua :)

Koristeita ulos

2011-12-23T21:31:00.001+02:00

Piti vähän ulkoillakin, ettei ihan jämähdä sisälle. Koko syksyn minua harmitti kun en muistanut tai saanut aikaiseksi hankittua kanervia pihalle. Tänään tuli sekin asia sitten tavallaan hoidettua. Keittiön pikkuikkunan alle kukkalaatikkoon männynhavuja ja rappusille koristelehmän kyytiin mustikan ja puolukan varpuja sekä riidenliekoa. Koristelehmän vieressä koristepossu, jonka sisälle tungin jouluvalosarjan. Meillä ei ollut vuosiin mitään jouluvaloja, kun pidin niitä kauheana sähkön tuhlauksena. Eihän meillä ole edes naapureita eikä täällä aja ketään, miksi laittaa valoja ketään varten. Kun ei itsekään pidä tarpeellisena. Mutta minusta on kai tullut vanha ja olenkin itse alkanut kaivata vähän valoa. Eikä nuo ledit taida ihan hirveästi viedä sähköä, eikä niitä polteta kuin pieni hetki joulun aikaan. En oikein ymmärrä niitä, jotka pitävät ulkovalosarjoja lähes puoli vuotta syksystä kevättalveen.

Karjalanpiirakoita

2011-12-23T21:23:00.000+02:00

Meillä ei mitenkään jouluperinteisiin kuulu paistaa piirakoita, mutta siivoukset on niin hyvällä mallilla, että aamulla sillä aikaa kun ukkelit kävivät hakemassa kuusta ja moikkaamassa veljen perhettä, minä esilämmitin vähän uunia kinkulle ja paistoin pari pellillistä piirakoita. Eilen illalla keitin ihan perus riisipuuron punaiseen maitoon valmiiksi. Kuori taikinan tein siten, että 2dl vettä, 2 dl vehnäjauhoja, 3 dl ruisjauhoja ja loraus öljyä. Ennen leipomista lisäsin vielä puuron joukkoon kananmunan.

Piirakat paistumassa ja jämä puuro pienessä kupissa lämpiämässä minulle lounaaksi. (Mikähän kumma tuolla uunin perällä kiiltää, olen vissiinkin polttanut jotain metallia vahingossa...?)

Valmiit piirakat ja voilla voitelu. Niin hyvää! Sain palautetta, että leivoin piirakoita liian vähän kun ei riitä pakastukseen asti. No ehkä joulun jälkeen voisi pitää laivontapäivän.

Lankatupsu langanjämistä

2011-12-23T21:14:00.000+02:00

Päätellyistä neuleista jäi kasalanganpätkiä jäljelle, jotka olivat jo menossa uuniin kun muistin, että lapsena tuli joskus tehtyä tupsuja. Päätin kokeille voiko lyhyitäkin pätkiä käyttää. Ja pystyihän niitä.

Lankoja ei ollut niin paljon, että olisi kovin muhkeaa tupsua saanut aikaan, mutta ihan kivan kokoinen kuitenkin.

Tupsu pääsi joulukuuseen. Toistaiseksi se on ainoa koriste. Joulukuusen koristelemme perinteisesti vasta aattona. Muuten se jo seisoo paikoillaan. Kaksi asiaa kuusessa on aina oltava; minusta kuuseen kuuluu lippunauhoja ja pojille on tullut jo perinteeksi suklaakoristeet, jotka sitten mystisesti häviävät. Pelkät tinapaperit vaan jää lattialle :D

Lankatupsun ohje muuten löytyy täältä, jos ei muistu muuten mieleen.

Joulutäpinää

2011-12-22T21:50:00.000+02:00

En tiedä onko minuun iskenyt pahemmanlaatuinen jouluhössötys vai onko tämä raskauden aikaansaamaa pesänrakennusta. Olen siivonnut komeroita, joihin en ole jaksanut kajota ehkä vuosiin. Vienyt kassi kaupalla tavaroita kierrätykseen. Olen vääntänyt laatikoita ja leivonnaisia. Neulonut itse lahjoja. Nyt pitää tunnustaa, että väsyttää. Ihan älyttömästi. Jos en vähän hellitä, en jaksa kohta juhlia koko joulua. Vatsa on jo valtava, vaikka vauva tulee vasta noin parin kuukauden päästä. Raskaudesta ei nyt sinänsä ole ollut "haittaa", eikä taas toisaalta touhuamisesta raskaudelle. Vauva jaksaa myllätä ja ilmeisesti heittää välillä kuperkeikkaa ja majailee poikittain vielä. Eikä supistele, ei vaikka eilenkin konttasin juuriharjan kanssa saunanlauteiden aluset. Aikaisemmissakaan raskauksissa en oikeastaan edes tiennyt mitä supistukset ovat.

Täytyy nyt tunnustaa, että en taida huomennakaan hellittää. Keittiössä nimittäin hautuu puuro huomisia karjalanpiirakoita varten... Miesväki aikoo hakea huomenna kuusen sillä aikaa kun leivon. Sovittiin, että siivotaan perussiivous yhdessä sitten aattoaamuna, että on sitten aattona ja joulupäivänä edes siistin näköistä.

Pojat ovat olleet tänään tosi rasittavan villejä, viimeinen eskaripäivä (ennen lomaa), viimeinen hoitopäivä (eikä edes enää palaa hoitoon) ja lähestyvä aatto tekee sen, ettei meinata nahoissaan pysyä. Huomenna voi olettaa menon olevan samaa luokkaa, tai jopa hurjempaa...

Paketit on onneksi valmiina ja lähestulkoon jo toimitettu saajien perheisiin. Tänä vuonnakaan en ostanut joulupapereita. Joka vuosi viikkaan isoimmista paketeista paperit talteen, joskus olen jopa silittänyt ne raudalla ja säilön ne seuraavaan vuoteen. Ja sitten olen huomannut, että monet tuttavat ja sukulaiset harrastavat noita lahjakasseja. Ja niitähän voi kierrättää vuodesta toiseen. Samat kassit luultavasti kiertävät meilläpäin talosta toiseen :D Nyt tuunasin pari pussia jouluisiksi, vaikkeivat mitään joulupusseja olleetkaan. Hiirelle vaan kuvaan tonntulakkipäähän ja eikö tullutkin heti jouluisempi :D Pakettikortteja tulee ilmaiseksi mainoksissa ja ostan niitä alennuksesta joulun jälkeen tai kirppikseltä. Myös joulukortteja ja joulupapereita olen joskus kirpparilta ostanut. Toki lahjoja myös, jos niikseen tulee. Jouluna tulee kulutettua niin paljon turhaan muutenkin, että yritän säästää sekä rahaa, että luontoa, jos vaan mahdollista.

Pipareita

2011-12-20T22:26:00.000+02:00

Meillä vanhempi poika on ihan piparihullu. Voisi syösä niitä taikinana tai paistettuna vaikka joka päivä ja hän ehdottomasti haluaa joka vuosi piparitalon. Parina edellisenä jouluna olemme leiponeet pakastetaikinasta, mutta nyt taas tein ihan oikeaa taikinaa itse Paraisten piparkakkuohjeella. Tuntuu, että se on jotenkin kaikille tutuin ohje. Olen aiemmin tehnyt eri ohjeella, joka on ollut kovempaa ja helpommin leivottavaa. Eilen tein taikinan ja tänään pojan tullessa iltapäivällä rupesimme leipomaan. Poika jo heti ovella kysyi, että joko aletaan leipomaan, oli niin innoissaan.

Poika teki enimmäkseen tavallisia pipareita ja söi aimoannoksen taikinaa samalla ja minä tein reikäisiä pipareita. Olen useampana jouluna saanut lahjaksi ystävältäni pikkuleipiä tai pipareita, joihin on keskelle sulatettu karkkia ja halusin kokeilla samaa. En ole aiemmin tehnyt niin, koska ystäväni on ihan älyttömän taitava leipomaan, enkä uskonut pystyväni samaan, mutta viime viikolla näin kuinka Anu Harkki teki samoin ohjelmassaan innostuin. Ei se näyttänytkään niin vaikealta!

Reikiä varten pilkoin karkkeja. Anun ohjeessa oli nallekarkkeja, mutta en kaupasta niitä löytänyt, enkä jaksanut mennä toiseen, joten ostin Pirkan Vinkkareita.

Paistoin piparit lähes kypsiksi ja sitten lisäsin karkit koloihin. Paistoin vielä minuutin pari, kannattaa seurata, ettei karkit alka kiehua, vaan sulavat nätisti.

Piparit jäähtymässä. Tarttuivat vähän paperiin kiinni. Kannattaa jäähdyttää ihan jääkaappikylmäksi, irtoavat paremmin, eivätkä ala venyä. En tiedä, ehkä nallekarkit käyttäytyisivät paremmin.

Myöhemmin illalla koristelimme poikien kanssa valmiita pipareita.

Ja minä kasasin talon. Olisi pitänyt odottaa huomiseen, että osat olisivat kunnolla kovettuneet, mutta kun nyt iski innostus ja en tiedä ehdinkö enää loppuviikosta näperrellä. Jännittää valuuko viinikumiikkunat tai pehmeät kattopalat alas. Parasta kuvata röttelö, ennenkui sortuu :D Tuli vähän röllin tölli, eikä mikään kaunis talo, mutta isäntä sanoi, että tämä kuvaa huusholliamme paremmin :D Ja pääasia on kuitenkin se kun pojat saavat pyhien jälkeen rikkoa koko komeuden ja pistellä parempiin suihin.

Hauskaa oli!

Laatikot jouluksi

2011-12-20T22:02:00.000+02:00

Viikonloppuna keittelin soseita valmiiksi ja eilen paistoin porkkana-, lanttu-, maksa- ja kurpitsalaatikkoa. Kolme ensimmäistä laatikkoa on tehty ihan perusohjeilla, jotka varmaan löytyvät joka keittokirjasta tai hakusanoilla netistä. Porkkanalaatikosta minusta jää aina puuttumaan jotain ja nyt lisäsin joukkoon vähän kanelia ja nyt olin lähestulkoon tyytyväinen lopputulokseen. Ikinä en varmaan saa täydellistä, sillä vain äidin tekemä on parasta ;) Kurpitsalaatikko oli ihan puhdas älynväläys. Kaupassa käydessä nappasin K-Kaupan ruokaohjemainoksen mukaani ja siellä oli bataattilaatikonohje. En kovin harrasta ulkomailta tuotuja juureksia tai vihanneksia, joten bataattilaatikko jäänee kokeilematta, mutta ajattelin kokeilla taipuuko kurpitsa laatikoksi, kun minulla vielä on muutama kurpitsa kellarissa. Yhden Green hubbardin keitinsoseeksi ja lisäsin joukkoon hieman porkkanasosetta ja tein laatikon tällä ohjeella muuten paitsi, että en käyttänyt mannasuurimoita vaan samaa riisipuuroa, jota tein maksa- ja porkkanalaatikkoon. Minusta laatikosta tuli ihan hyvää. Meidän ukot eivät oikein kasvislaatikoista innostu. Maksalaatikko on kaikkien heidän herkkuaan. Minä taas en oikein voi sietää maksalaatikkoa... No tuli siitäkin ihan kelvollista, vaikka en kyllä voi sanoa, että olisin siitä erityisemmin nauttinut. Kaikkia laatikoita tuli neljä. Yhdet heti syöntiin, yhdet mummolle ja papalle ja kaksi lajiaan pakkaseen.

Ennen paistamista.

Kypsinä. Kurpitsalaatikko vielä uunissa.

Rätti-innostus ja jouluvalmisteluja

2011-12-17T22:24:00.002+02:00

Olen iltaisin vähän neulonut ja kun ei nyt ole sen kummempaa inspiraatiota mihinkään isompaan niin olen tehnyt puuvillalangasta rättejä. En ole oikein koskaan neulonut mitään kuvio neuleita, joten niitä on aika kiva opetella räteissä. Löysin hyllystäni 7-8-luokkalaisille suunatun oppikirjan vuodelta 1980, Tekstiiliopas 1 Lankatyöt. Siitä löysin kuvio-ohjeita ja paljon muutakin kivaa, jota ehkä joskus voisin opetella. Aluksi kuvioihin tuli virheitä paljon ja rätin reunat eivät tulleet ihan suoriksi, mutta harjoitus näköjään tuottaa tulosta :) Ehkä minä vielä opin neulomaan vielä!

En tiedä, ehkä nämä päätyvät joululahjoiksi. Pitää vähän miettiä kenelle antaa, kaikki eivät ehkä innostu aina "hörhölahjoistani" :D

Olen jo aika kauan sitten neulonut ensimmäiset tiskirätit, mutta ne ovat olleet sellaisia ihan tavallisia ainaoikeinneuleita. Minusta nämä puuvillasta neulotut rätit on tosi hyviä. Kannattaa minusta pestä ne ennen käyttöä, koska niiden imukyky ei ihan uutena ole paras mahdollinen. Imukyky vain paranee pesujen myötä. Pesen rätit muun 60 asteen pyykin mukana ja joskus jos on jotenkin hygieenisyys arveluttanut tai pyykkiin jäänyt ummehtunut haju (joskus oikein sateisina aikoina, kun ei pyykki kuivu moneen päivään) olen keittänyt rätit kattilassa ja johan ovat raikastuneet. Täytyy sanoa, että minulla oli ennen kokeilemista vähän ennakkoluuloja, mutta ei enää.

Jouluvalmistelut etenevät pikkuhiljaa. Joka päivä olen siivonnut vähän jotain ja vienyt ehkä kymmenen muovikassillista turhaa tavaraa kirppikselle. Kirjoja, vaatteita ja kaikkea epämääräistä tarpeetonta pikkusälää. Hävettää tunnistaa itsessään hamsteri. Puolustaudun sillä, etten ole muka ehtinyt järjestellä, kun on ollut muita kiireitä, mutta liekö ihan koko totuus.... Vapauttava tunne kun pääsee rojusta eroon. Myös kierrätyspisteen säiliöt, oma roskis ja keskuslämmitysuuni ovat tulleet hyvin ruokituiksi :D Siivoaminen ei ole lempipuuhaani, yleensä vastenmielinen välttämätön paha, mutta täytyy myöntää, että voi se olla myös palkitsevaakin, kun näkee työnsä tuloksen.

Myös joulun ruuat valmistuvat pikkuhiljaa. Laitoimme tänään joulukinkun raikkaaseen veteen likoamaan. Se on ollut tönkkösuolassa. Pitää vaihtaa välillä uutta raikasta vettä, että saisimme kinkusta sopivan suolaisen. Olisi harmi, jos se olisi syömäkelvottoman suolainen. Keitin tänään myös porkkanasosetta porkkanalaatikkoa varten. Jospa huomenna paistaisi laatikot. Pojat haluaisivat piparkakkutalon, saa nähdä saammeko aikaiseksi tehdä. Päätin, etten stressaa joulusta, teen vaan sen mikä tuntuu kivalta. Jouluostokset on onneksi tehty. Kaupoissa kiertely ei varsinaisesti ole lempipuuhaani, varsinkin tavaratalot ovat ahdistavia. Onneksi niitä ei olekaan kuin 50km päässä lähimmät.

Perjantaina muuten aloitin loman. Kuukausi vuosilomaa ja sitten jään äitiyslomalle. Vapauttava tunne sekin kun ei tarvitse ajatella töihin menoa :)

Neuleita taas

2011-12-11T21:39:00.000+02:00

Kyläseuran jouluaskarteluillassa olisi ollut mahdollisuus tehdä röyhelöhuivia, mutta en siellä oikein innostunut, osittain siksi, etten jaksanut poikien kanssa keskittyä neulomaan. Viime sunnuntaina Tuurista innostuin kuitenkin ostamaan butterfly colour- lankaa, josta sitten tein tällaisen huivin. Onneksi katsoin askarteluillassa kuitenkin ohjeet, miten huivi tehdään ja helppoahan se olikin, vaikka aluksi epäilin. Näitä huiveja näyttää olevan nyt tosi monen kaulassa.

Joku aika sitten sain valmiiksi Novita polku- tuubihuivin. Vajaa kerä siihen meni lankaa. Äsken aloitin tuollaisen reikäneuletiskirätin tekemisen puuvillalangasta. Joku aika sitten Livillä oli Neulontakerho-ohjelmassa ohjeita erilaisiin kuvioneuleisiin ja tekivät niillä jotain pieniä rättejä. En ole ikinä neulonut mitään tämän tapaista, mutta rätteihin on hyvä kokeilla. Tähän tuli yhteen kohtaan virhe, yhdessä kerroksessa on liian vähän reikiä, mutta eipä se ole kovin vakavaa pöytää pyyhkiessä :) Muutamat sukat olen tehnyt myös. Jotenkin rentouttavaa tämä neulominen. Tänä viikonloppuna olen ollut ihan älyttömän väsynyt ja todella odotan perjantaina alkavaa lomaa. Tammikuussa se muuttuu sitten äitiyslomaksi.

Mieltä piristi kummasti kun tänään töistä tullessa pihalla tervehtivät isännän ja kuopuksen tekemät lumiukot!

Kirjalöytö

2011-12-11T21:27:00.000+02:00

Vein muutaman kassillisen tarpeettomia kirjoja ja vaatteita lähikirppikselle ja löysin sieltä ihan mahtavan kirjan: Lars Johanssonin Vihreän keittiön (WSOY, 1986). Kirjassa on yli 700 sivua ja siitä löytyy omat lukunsa mm. hyötykasveille, lääkeyrteille, mausteyrteille ja ruokaohjeille. Kirja alkaa kasvisruuan historialla ja kulttuurilla, tiedolla vitamiineista ja hivenaineista ja luomuviljelystä. Eniten minua kiinnostaa lähinnä tiedot eri kasveista ja vähän ruokaohjeetkin, varsinkin liittyen vähän oudompiin kasveihin.

Farkkujen uudistus värjäämällä

2011-12-11T21:20:00.000+02:00

Isännän muuten ihan hyvät farkut alkoivat olla vähän haalistuneet ja vähän kirjavat, joten päätin värjätä ne uudelleen mustaksi. Dylon-pesukonevärit on tosi käteviä ja olen niillä joskus lähinnä farkkuja värjännyt. Farkuitsa tuli kuin uudet. Ainoastaan miestä vähän häiritsi, että ruskeasta merkkilapusta tuli myös musta ja suttuinen, mutta ainakin talvella päällyspaita peittää merkin kokonaan.

Postipäivä

2011-12-07T21:15:00.001+02:00

Viikko pari sitten tilasin amazon.comista muutaman kirjan, joista kaksi tuli tänään. Ensimmäinen käsittelee kanin kasvatusta, koska minua kiinnostaisi lihakanien kasvatus. On kiinnostanut jo pari vuotta, mutta en ole vieläkään oikeasti saanut aikaiseksi ottaa selvää mistä saisin kyseiseen tarkoitukseen eläimiä. Toinen mikä kiinnostaa on angorakanit villan takia. Kiinnostus niihin lähti oikeastaan siitä, että isän veljellä on poikasena 40-50-luvulla ollut "villakaneja", joita keritsivät ja mummo kehräsi lampaanvillan kanssa niistä villaa. Äitini osaisi kehrätä ja on ollut mielessä, että hän opettaisi minua, mutta vokki puuttuu. Joskus nuoremapana ajattelin, että ompa minulla vanhat vanhemmat, mutta nyt kolmekymppisenä tuntuu aika hienolta, että minua on kasvattaneet 40-luvulla syntyneet vanhemmat, jotka ovat opettaneet varmaankin aika eri juttuja kuin jos minulla olisi ollut nuoremmat vanhemmat :) Äitille ja isille minä useimmiten soitan, jos tarvitsen apua johonkin arkiseen käytännön asiaan.

Toinen paketti, joka tänään tuli postissa sisälsi volgansienen, eli teesienen, eli kombuchan. Laitoin sen ohjeen mukaan kasvamaan ja valmistumaan. Tosin juttu, jota en tullut ajatelleeksi on, että olen raskaana ja ohjeissa ei nyt ihan hirveästi kannustettu käyttämään raskaan tai imettäessä. No katsotaan saanko tämän ihmeen edes elämään ja, jos saan, mitä sille teen... Pari vuotta sitten jouluna sain mieheltä lahjaksi Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan ja sen myötä kiinostuin ihmettelemään mikä on teesieni tai maitosieni. Aloin niitä etsiä. Maitosienen eli kefiirin löysin jo aiemmin ja siitä tulee ihan hyvää "piimää". Kesällä pakastin siitä sinestä osan, osa pilaantui. Katsotaan jossain vaiheessa saanko sen pakastetun vielä henkiin vai menikö sekin pilalle. Kefiiri minulle maistuisi, mutta kärsin niin pahoin närätyksestä ja kefiiri pahensi vaivaa, että en tiedä voinko sitä käyttää. Kärsin närästyksestä aina, en ainoastaan raskaana ollessa ja välillä joudun käyttämään säännöllistä lääkitystä, koska ruokatorveni tulehtuu muuten ja sitten en voi syödäkään enää juuri mitään ja olo on yhtä tuskaa. No, menipäs vähän ohi aiheen... Aika hassua, että molemmat, sekä kefiirin että kombuchan löysin munanetistä.

Lisätietoa aiheista: volgansieni ja kefiiri

Hamahelmikoristeita

2011-12-06T21:53:00.000+02:00

Paikallisessa sanomalehdessämme Länsi-Savossa näkyy olevan askartelujoulukalenteri. En ole sitä joka päivä muistanut seurata, mutta muutama päivä sitten siinä oli hamahlemistä tehtyjä lumihiutaleita. Toissapäiväisellä Tuurin ostosmatkalla ostin piemässä loistavia helmiä ja perusalustoja, koska meillä oli ennestään jotain autoja ja koiria vain. Aamulla päätin kaivaa lehden esiin ja ottaa mallin talteen, mutta isäntäpä oli käyttänyt sen sytykkeenä. No eipä se haitannut, vähän mieleikuvitusta ja tien ihan omannäköisiä hiutaleita. Aion vielä tehdä lisää ja käydä ostamassa hopealankaa ripustamista varten. Näin sellaisen sopivan hopeakerän askarteluliikkeessä. Vanhempi poika teki auton, jota ajaa tonttu ja nuorempi teki pimeässä hohtavan sydämen. Kovasti ihmettelin, että meidän villi kolmevuotias jaksoi näpertää koko sydämen ihan itse.

Itsenäisyyspäivänä

2011-12-06T21:41:00.000+02:00

Äiti ja isä olivat tänään syömässä meillä. Alkavat olla jo melkein harvinaisia vieraita meillä. Kävivät enne tosi usein, mutta nyt kun isä on sairastanut, ovat ymmärrettävästi käyneet harvemmin. Mutta tosi mukava, että jaksoivat tulla ja isäkin vaikutti jaksavan tosi hyvin. Tein viiriäispaistia. Käärin linnut pekoniin, maustoin pippurilla ja laakerinlehdillä, lisäsin vettä ja pistin uuniin kypsymään. Hyvältä maistui vaikka isäntä kyllä valitti, että hirveä työ silpiä luut pois ja jäljelle jää ihan mitättömän vähän lihaa.

(mä en tiiä miks ihmeessä nää kuvat kääntyy täällä väärinpäin?)

Paistin kanssa perunoita, porkkanapateeta, papusalaattia, sienisalaattia, suolakurrkuja ja etikkapunajuuria. Suurimmaksi osaksi oman maan herkkuja. Porkkanapateenohje on uusimmasta Yhteishyvän ruokalehdestä.

Papusalaatinohje oli jossakin vanhassa puutarhalehdessä. Salaattiin tuli vihreitä ja keltaisia papuja,vedellä huuhdeltuja suolapähkinöitä, paahdettuja seesamin siemeniä (jotka korvasin paahdetuilla auringonkukan siemenillä, koska minulla ei ollut seesamin siemeniä). Salaattiin lisätään kastike, jossa on valkoviinietikkaa, sinappia, öljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Mielestäni tosi hyvää. Miehet eivät uskaltaneet maistaa...

Jälkiruuaksi kahvia, omenapiirakkaa, kookoshentusia ja hedelmäsalaattia.

Meidän pöytä näyttää aika kirjavalta :D Astiamme ovat eriparia, rakastan vanhoja retrokankaita, joita käytän usein liinoina ja pöytää koristaa poikien askartelut ja muu hilpetööri. En harrasta niinkään sisustamista vaan romustamista :D

Luukeitto

2011-12-06T21:21:00.000+02:00

Laitoin pakkaseen, sopivan kokoisiin pusseihin kaikki kesäpossun luut. Niissä oli enemmän tai vähemmän lihaa kiinni. Viime viikolla päätin tehdä lihakeittoa, mutta tulikin otettua sulamaan pussi jossa oli enemmän luuta ja vähemmän lihaa, eli keitosta tuli enemmänkin luu- kuin lihakeittoa. Mutta eipä tuo haitannut, hyvää tuli kuitenkin. Keitin luita ensin suola vedessä, kuorin vaahdon pois ja annoin kiehua hiljalleen lähes kypsäksi. Jossain vaiheessa taisin lisätä maustepippuria ja laakerin lehtiä. Otin luut pois vedestä ja erottelin vähät lihat irti jotka laitoin ne takaisin kattilaan porkkanan, lantun, palsternakan ja perunoiden kanssa. Parin päivän ruoka ja pieni annos myös pakkaseen hätävara-pikaevääksi.

Vain luut jäivät tähteeksi.

Ostoksilla torilla

2011-12-02T20:34:00.000+02:00

Kävin naapurikunnan torilla ostoksilla tänään. Aika hyvä tarjonta kunnassa, jossa on kolmisen tuhatta asukasta :) Ihania isoja ahvenanmaalaisia omenia reilu 12 kg Kuuselan puutarhan omena-autosta ja hirvenliha- ja villisianlihameetvurstia palviautosta, jonka nimeä en nyt muista. Niin hyvää makkaraa, oli pakko heti kotona maistaa. Omenat säilyvät helmi-maaliskuulle kellarissa. Paitsi, että tulevat varmasti syötyä ennen sitä. Lapsuuden kodissani ostettiin aina jouluksi omenalaatikko ruokakomeroon. Jospa ottaisi saman perinteen omaan kotiin :)

Siivousjoulukalenterini on alkanut hyvin. Eka luukusta tuli tv-taso ja dvd/videokaapin siivous ja niiden lähiympäristö. Sattui tosi sopivasti sillä meillä on jo pari kuukautta lojunut "uusi" telkkari eteisessä, mutta sille ei ole ollut sopivaa pöytää. Toissa päivänä kaupungissa käydessäni löysin sille tason kierrätyskeskuksesta. Olisi ollut joka tapauksessa pakko eilen laittaa telkkarin ympäristö uusiksi.

Tänään siivousvuorossa oli vessan lavuaarin, sen alakaappi, peili ja hyllyt. Pitää ne pestä vielä ennen joulua vielä kerran jos toisenkin, mutta tuli nyt onneksi tehtyä paljon perusteellisemmin.

Joulukortteja

2011-12-02T20:20:00.000+02:00

En ole saanut aikaiseksi askarrella kotona viime aikoina. Ei oikein iltaisin jaksa innostaa ja saan ihan työnpuolesta askarrella sekä lasten, että aikuisten kanssa melkein päivittäin. Vapaalla ei sitten kovin inspiroi. Paitsi neulominen viime aikoina. Onneksi oli se kyläseuran askarteluilta ja muutama päivä sitten seurakunnan lapsityö oli järjestänyt kerholaisten vanhemmille korttiaskarteluillan. Siellä sitten tein tällaisia. Tuo alimmainen kortti, jossa on langalla ommeltu kuusi on mielestäni aika kiva. niitä voisin tehdä vaikka kotona lisää. Noihin "sarjatuotanto" kortteihin on leimattu kuvia, joillakin intialaisilla käsin kaiverretuilla leimasimilla. Leimasimet on ihan tosi hienoja ja toimivia. Pitänee ehkä googlettaa niistä vielä, kun meni vähän ohi, mistä ne oli tilattu. Joku kytkös firmalla taisi olla Suomeen. Ehkä. Kiva, että joku järjestää tällaisia askarteluiltoja. En oikeastaan harrasta mitään sen kummemmin, kun en oikein työpäivän jälkeen jaksa lähteä mihinkään ja miehen työn takia en oikein voikaan sitoutua mihinkään säännölliseen viikottaiseen toimintaan. Nämä yksittäiset kurssimaiset illat sopii minulle paremmin kuin hyvin. Nyt on muutenkin tullut käytyä vaikka missä viime aikoina. En tiedä käynkö jotenkin alitajuisesti "varastoon", kun kohta olen vauvan kanssa kotona, enkä kuitenkaan tule lähteneeksi minnekään. Vaikka ehkä pitäisi silloinkin keksiä jotain menoja, edes joskus. Tiedän, että on itselleni vähän vaarallista jämähtää kotiin. Pienenä peikkona takaraivossa kummittelee edellisen vauva-ajan synnytyksen jälkeinen masennus. Enpä kyllä tiedä olisiko siihen auttanut, vaikka olisin vähän enemmän käynyt ihmisten ilmoilla. Ja turha minun on ehkä pelätä, että nyt käy samalla tavalla. Ainakin tiedostan sen mahdollisuuden ja toivottavasti osaan pyytää apua vähän aiemmin kuin viimeksi. Menipäs aika paljon ohi otsikon tämä postaus...

Lehdestä luettua

2011-11-29T20:44:00.000+02:00

Tämän päivän lehdessä ihan vierekkäin oli kolme uutista koskien ruokaa: koululaisen ruuassa oli pala jyrsijän päätä, kalan pyyntiaikaa ei tarvitse enää ilmoittaa, koska EU ei sitä vaadi ja valmisruuissa saa käyttää salmonellalihaa. Alkaa tuntua aina vain järkevämmältä kasvattaa ja tehdä ruoka itse. Ja ainakin selvittää aika tarkkaan, mistä oma ruoka tulee. Katsoin sunnuntaina Subilta Jamie Oliverin Ruokavallankumousta ja näyttää siltä, että Suomessa ollaan kohta hyvin lähellä amerikkalaista moskaruokakulttuuria. Ainakin näiden tämänkin päiväisten uutisotsikoiden perusteella.

Siivousjoulukalenteri

2011-11-28T20:56:00.001+02:00

Joskus vuosia sitten olen ostanut kirppikseltä tällaisen kankaisen joulukalenterin, mutten ole ainakaan pariin vuoteen käyttänyt mitenkään. Nyt laitoin joka lokeroon pienen lappusen, jossa on jokin pieni siivouskohde, jonka ehtii kiireisenkin päivän iltana varmasti tehdä. Yhdessä lapussa lukee esim. naulakko ja toisessa lääkekaappi. Yhden komeron olen jakanut kolmelle eri päivälle. Sekoitin laput, enkä tiedä mitä mistäkin lokerosta tulee. Katsotaan onko tämä oikeasti hyvä idea.

Simppeli sienisalaatti

2011-11-27T20:39:00.000+02:00

Suolasin rouskuja useamman kilon ja niitä on nyt parasta alkaa syömään, jos aioin saada syödyksi ne ennen ensi syksyä. Laitoin sienet ensin pariksi tunniksi kylmään veteen likoamaan. Suolasieni purkkiin tein vähän uutta suola vettä. Pari tällaista lasipurkkia on jääkaapissa ja kellarissa on pari sankoa suolasieniä. En ole käynyt sankoja kurkkaamassa, joten toivon vaan, että ovat säilyneet.

Ja sitten vaan hienonsin sieniä vähän ja silppusin joukkoon raakaa sipulia. Voiko ruoka enää yksinkertaisempaa olla? Ja niin hyvää lämpimän ruuan kanssa tai ruisleivän päällä.

Leivänkannikoiden uusi elämä

2011-11-27T18:05:00.001+02:00

Vaikka kuinka yrittää, ruuan tähteitä näyttää aina jäävän. Leivän kannat ei oikein maistu tai loppuleipä vähän kuivahtaa. Kuivuminenhan ei ole mitään pilaantumista, joten pilaantuneita leivät ei vielä ole. Kesällä leivänkannat meni hyvällä omalla tunnolla possulle tai viiriäisillekin ne maistuivat. Ja usein talvella leivät päätyvät pikkulinnuille ja lempilinnuilleni, närheille. (Oikeasti, närhi on minusta niin kaunis!) Vaaleasta leivästä olen aiemminkin kuivaillut korppujauhoa, kun minusta kaupan korppujauho on jotenkin "vanhan makuista" usein. Mutta eipä sitä korppujauhoakaan tietysti huushollissa ihan rajattomasti kulu. Enemmän minua on harmittanut ruisleivän hukkaan joutuminen. Meillä kun ei syödä mitään ruispaloja vaan ihan oikeaa ruisleipää, joka kaupassa tai myyjäisissä maksaa vähintäänkin sen 5 euroa/leipä. Pitäisi alkaa tehdä itse useammin. Ja sen hukkaan joutuminen harmittaa vielä enemmän. Älä ruoki hukkaa-kampanjan ruokaohjeissa oli leipäpuuron ohje. Täytyy myöntää, että kun luin sen, olin todella ennakkoluuloinen. Ihan turhaan. Puurosta tuli tosi hyvää mielestäni. Ainoastaan se vähän häiritsee, että sokeria siinä on aika rutkasti. Voisi ensi kerralla kokeilla maistuuko vähemmälllä sokerilla.

Leipäpuuro:

4 annosta

1l vettä

300g kuivuneita leivän palasia

4dl puolukoita (tai 2dl puolukkasurvosta)

2dl sokeria (tai enemmän maun mukaan)

(ripaus suolaa)

Keitä leivänpalat hiljalleen pehmeiksi. Sekoita välillä. Lisää puolukat. Anna kiehahtaa. Sekoita sauvasekoittimella, jos ei tarpeeksi tasaista. Lisää sokeri ja tarkista suola. (Itse en lisännyt suolaa.)

Valmis puuro. Nam!

Tämä kuva ei suostunut kääntymään oikeinpäin. Vaalean leivän kuivatuista paloista sain hienoa korppujauhoa tällä masiinalla. Olin ostanut sen kesällä Lidlistä kahdellakympillä ja unohtanut kaapin perille. Tässä tuli oikeasti tarpeeseen. Kuivia leipiä ei muuten saa hienoksi.

Ja valmis korppujauho!

Tuubihuiveja

2011-11-26T21:40:00.001+02:00

Tein itselleni Novitan Puro-langasta tuubikaulahuivin. Huiviin meni 4 kerää lankaa. Siitä tuli paksu ja lämmin ja sen voi vetää pään yli hupuksi. Tein sen pyöröpuikoilla valmiiksi pötköksi ja silmukoita loin ehkä noin 140.

Nyt olen tekemässä vastaavaa huivia, mutta Novitan Polku- langasta. Tästä tulee paljon kevyempi ja ohkaisempi kuin Purohuivista. Ei ehkä toimi niin huppuna, menee tuuli läpi. Vähän syksyisempi kun taas edellinen on selvästi talvihuivi. Polusta tehty huivi saattaa päätyä jonkun joulupakettiin. Ehkä...

Kirppislöytöjä

2011-11-26T21:33:00.001+02:00

Viime viikon sunnuntaina aamulla sanoin miehelle, että voi kun löytäisi pannun, jolla voisi keittää teetä/vettä aina silloin kun on puuhellassa tuli. Löysin pannun ihan parin tunnin päästä sattumalta! Olimme poikien kanssa seurakunnan lasten juhlassa, jossa oli myös kirppispöytä juhlan päätteeksi ja siellähän se pannu nökötti odottamassa. Samalla pöydällä oli myös tuo ruisleivän teossa tarvittava hierin, jolla sekoitetaan taikinaa. Hierin on aika pieni, mutta auttaanee asiassaan ainakin aluksi ja onpahan mallina, jos se isäntä innostuisi sellaisen veistelemään. Joskus toiveet toteutuu nopeammin kuin uskookaan :) Nyt kun vielä löytyisi iso tv-taso, sitä tässä on toivottu putkahtavaksi jostakin jo monta viikkoa. Saisi sen tv:n paikalleen tuolta eteisen lattialta. Joskus nämä asiat jää vähän roikkumaan...

Eilen kävin vakio kirpparillani ja löysin sieltä pari romaania ja tämän ompelukirjan. Olen keräillyt kaikenlaisia tee-se-itse-oppaita aiheesta jos toisesta. Samoin keräilen kasvi- yrtti- ja puutarhakirjoja. Harvoin ihan oikeilla hinnoilla tai uusina. Kirppiksiltä ja kirjaston poistomyynnistä lähinnä.

Viime aikoina on tullut vähemmän ommeltua ajan puutteen vuoksi, mutta joskus iskee innostus. Enemmän tuunaan tai korjaan kuin teen kaavoista uutta. En oikein osaa noudattaa kaavoja ja ohjeita. Tämä kirja opastaa siinä. Kirjan lopussa on kivoja lukuja: Tekstiilien uudelleen käyttö ja Ajansäästö ompelutyössä. Hyviä ohjeita mm.: "Aikuisten vaatteista saa helposti lasten vaatteita." "Yhdistämällä kaksi vanhaa vaatetta voit saada yhden käyttökelpoisen asun." "Säästät huomattavasti aikaa, jos ompelet vaikka kolme puseroa sarjatyönä." Kirja on vuodelta 1979.

Näpertelyä

2011-11-22T21:02:00.000+02:00

Meidän kylällä on aktiivinen kyläseura, jolla on perinteenä järjestää jouluaskarteluilta. Eilen olin poikien kanssa askartelemassa. Siellä olisi voinut opetella neulomaan jotakin trendihuivia jostakin uutuus langasta. Lanka oli avattuna verkkoa. Minulle ihan uusi juttu... En tullut siihen perehtyneeksi, kun pojat tuskin olisivat tuskin antaneet siihen mahdollisuutta. Sen sijaan teimme helmikorut. Ihastuin kovasti tuohon helmitekniikkaan, jossa helmet on kuin rypäleinä yhdessä. Tein vähän vähempi solmuja omaani kuin mallissa oli. Lisäksi valoin kynttilöitä emalimukeihin. Ehkä otan niistä kuvia myöhemmin. Tuo keskimmäinen kaulakoru on meidän kolmevuotiaan tekemä. Hyvin jaksoi näpertää, vaikka helmet välillä pyörivätkin pitkin lattioita :)

Alakerrassa käydessä huomasin, että sipulilaatikossa itää. Onneksi vaan yksi sipuli, eikä kaikki. Toin sen vesilasiin vihertymään ja kasvamaan versoa salaattiin tai leivänpäälle.

Voin haaveilla keväästä sitä syödessäni :)

Ja kun olen niin nuuka, eipähän mene tämäkään sipuli hukkaan :D

Viljatuotteita läheltä

2011-11-20T22:18:00.000+02:00

Meillä syödään tosi usein mannapuuroa. Se on tosi pikaruokaa, josta kaikki meillä tykkää. Löysin jokin aika sitten tällaisen lähituotteen: speltmannaruurimot ja niistä tulee todella hyvää mannapuuroa. Lapsuudessani meillä syötiin tosi paljon maitoruokia, koska vanhemmillani oli maitotila. Ehkä tämä viehtymys maitopuuroihin ja velleihin tulee sieltä. Ja aina kun kaupassa on tarjousmaitoa (useimmiten luomumaito on laputettu oranssilla), meillä syödään velliä, puuroa, pannaria tai lettuja. Ja tarjouspiimästä tehdään tietysti savolaista ohrarieskaa ja siihen käytetään tätä toista lähituotetta: Rapion rieskaryynejä. Nämä on oikeasti meillä ihan lähiruokaa ja toinen tulee ihan lähes omalta kylältä. Mutta enpäs kerro kumpi ;)
Kerran muuten kokeilin laittaa mannapuuron jämät rieskataikinaan ja tulipas muuten hyvää ja pehmeän makuista rieskaa.

Maa-artisokkaa ja lehtikaalia vielä löytyi

2011-11-20T22:01:00.000+02:00

Eilen sain aikaiseksi piipahtaa vielä kasvimaalla. Keräsin viimeiset lehtikaalit pois ja pienen sankollisen maa-artisokkaa. Artisokkaa vielä jäi, kun kulutus on aika pientä, koska vain minä sitä syön. Ukoille ei maistu, valitettavasti. Vartti kuvan ottamisen jälkeen alkoi sataa lunta :)

Lehtikaalin pienensin silpuksi ja lisäsin siihen persiljaa ja oreganoa (joita myös kasvoi vielä) sekä (kaupan) paprikaa. Tuli mielestäni hyvää salaattia. (ukot eivät suostuneet maistamaan) Osan maa-artisokista käytin sosekeittoon. Olen pitänyt maa-artisokan makua aika tympeänä, mutta siihenkin tottuu ja alkaa pitää. Laitoin sosekeittoon myös kurpitsaa, porkkanaa, palsternakkaa ja puolikkaan paprikan. Mausteeksi suolaa ja pippuria sekä lisäksi vielä 2dl kuohukermaa. Sitten kaikki sauvasekoittimella hienoksi. Ja tuli niiiin hyvää ja pehmeää. Mielestäni paprika sopi maa-artisokan kanssa tosi hyvin. Aiemmin kokeilemani sipuli tai persilja taas eivät minusta sopinee maa-artisokan makuun.

Green hubbard Chigago warted- kurpitsa

2011-11-20T21:49:00.000+02:00

Ulkomaan ihmeitä tämänkin kurpitsan siemenet. Kurpitsat aika pieniä, hunajamelonin kokoisia. Ei kovin paljon syömistä, mutta hyvä ja makea. Ja loppujen lopuksi ihan kivan kokoisia sillä tämän saa käytettyä kokonaan sama tien. Ei mene hukkaan, niinkuin tooosi isoille voi joskus käydä. Kuopus söi tätä ihan raakana, niinkuin usein muitakin kurpitsoita. Luulee meloniksi :D Tein tästä pannaria ja lisäsin sosekeittoon ja lihapaistiin. Olen miettinyt simenten paahtamista, mutta jäi tälläkin kertaa...

Aamuruskoja

2011-11-20T21:38:00.000+02:00

Käyn töissä siten, että aamuisin ajan kohti auringon nousua ja illalla palaan kohti auringon laskua. Ja siten tulen usein huomanneeksi kauniit aamu- ja iltaruskot. Nyt on ollut jotenkin tosi harmaa ja apea olotila, mutta viime viikolla yhtenä aamuna oli sellainen valoshow taivaalla, että harmaus karisi töihin mennessä. Ylempi kuva on kotipihasta. Kuopus huomasi taivaan ensin ja tuumasi: "Äiti, wau, liikkuvia värejä!" Harmi, ettei ollut enää kyydissä kun taivas oli punaisen, pinkin, oranssi jo lähellä työpaikkaani.

Soodaa

2011-11-14T21:26:00.001+02:00

Paikallisessa halpakaupassa oli ruokasooda paljoustarjouksessa. En juuri käytä sitä mihinkään ruokaan, mutta sitä tarvitaan silti aina. Nimittäin puhdistamiseen.

Mikron saa puhtaaksi ja raikkaaksi kun laittaa kuppiin soodaa ja vettä ja laittaa ne mikroon lämpenemään pariksi kolmeksi minuutiksi. Pinttynytkin mikro lähtee puhtaaksi ihan kevyesti pyyhkimällä sen jälkeen.

Kerran huomasin vahingossa, että olin laittanut mikroon soodaveden teen tummentamassa kupissa ja tummentumat olivat samalla alkaneet irrota kupista. Sen jälkeen olen puhdistanut teekupit myös kuumentamalla ne mikrossa soodaveden kanssa. (Tosin nyt kun on se astianpesukone, tämä asia ei ole enää niin ajankohtainen)

Jääkaapista saa pahat hajut pois, jos laittaa sinne soodavesi astian joksikin aikaa.

Huonosti vetävän viemärin saa auki, kun kaataa sinne ensi soodaa ja päälle etikkaa. Aineet alkavat kuplia ja sihistä kovasti. Jonkin ajan päästä voi huuhdella aineet pois kuumalla vedellä. Viemärin pahahaju poistuu samalla.

Soodavinkkejä on varmasti paljon lisääkin, mutta näitä olen tullut itse käyttäneeksi.

Pakurikääpä

2011-11-14T21:06:00.001+02:00

Isäntä toi viime viikolla metsästä tuliaisena pakurikäävän. Reilun vuoden aikana olemme muutaman käävän löytäneet. Tässä linkki, jossa on enemmän kyseisestä käävästä: pakurikääpä

En ole ihan säännöllisesti kääpää käyttänyt ja nyt kun olen raskaana en ole teetä keitellyt kun en ole mistään varmaa tietoa löytänyt, että voiko käyttää vai ei. Parempi varman päälle. Syöpäsairaalle isälle äiti keittää kääpä teetä ilmeisesti päivittäin. Hänellä on aina jääkaapissa kylmää kääpäteetä pullollinen. Ehkä tämäkin kääpä menee papalle.

Evira muuten kielsi pakurin elintarvike käytön tämän vuoden alussa, mutta lievensi kieltoa syyskuussa niin, että pakuri on sallittu ravintolisissä. Lisätietoa siitä: Evira

Arkiruokaa

2011-11-13T20:37:00.000+02:00

Tänään siänpäivän kunniaksi kävimme syömässä lähetyslounaan seurakuntatalolla. Se on jo monien vuosien perinne ja myös vanhempani ja veljeni perheineen olivat siellä. Siellä oli tarjolla perinteisiä suomalaisia pitoruokia seisovasta pöydästä. Oli todella maukasta ja tehty aidoista lähellä tuotetuista raaka-aineista.

Mutta vaikka kuinka olisi syönyt hyvän lounaan jotain piti kuitenkin tehdä päivälliseksi ja ensi viikoksi.

Vielä löytyy oman kasvimaan tuotteita salaattiin:

punakaalia sekä raastettua porkkanaa, punajuurta ja omenaa.

Ensi viikoksi lasagnea. (menossa vasta uuniin tässä kuvassa) Sillä päästään ainakin tiistaihin.

Päivälliseksi pakkasesta sulattelin verilettuja, kantarelleja ja papuja. Isännälle verilettuja, esikoiselle kantarelleja ja verilettuja, kuopukselle kantarelleja ja papuja. Itse söin viimeisen hernekeiton, jota söimme torstaista asti. Se oli valmistettu viime viikolla paistetusta sianlihasta, herneistä ja porkkanasta.

Huomisiksi eväiksi töihin keräilin viimeiset veriletut, kantarellit, pavut ja punakaalisalaattia.

Yritän heittää mahdollisimman vähän ruokaa pois. Kyllä joskus tympäisee syödä samaa ruokaa monta päivää, mutta helpottaa ihan tosi paljon arkea, kun ei joka ilta töiden jälkeen tarvitse tehdä ruokaa alusta loppuun.

Nyt kun ilmat on viilenneet, olen tehnyt ruokia paljon puuhellalla ja leivin uunissa. Miksi käyttää sähköä, kun esim. perunat kiehuvat kypsiksi ihan muutamalla puulla.

Rocky road

2011-11-13T20:19:00.001+02:00

Viimeisimmässä Koton jaksossa ja pari viikkoa sitten Arvostele mun illallinen Suomessa jaksossa tehtiin jälkiruokaa nimeltä Rocky road. Kun netistä haeskelin ohjetta huomasin, että se on tainnut olla joku "trendi juttu" jo vuosi, pari sitten. No minä en ole kovin trendeistä perillä ja tulen vähän jälkijunassa... Päätin nyt sitten isän päivän kunniaksi tehdä tätä.

Ensin vuokaan suolapähkinäsekoitusta, rusinoita ja vaahtokarkkeja.

Sulatin vesihauteessa Fazerin sinistä pari levyä ja jääkaapista löytyi pari tummemman levyn jämää.

Sula suklaa pähkinöiden, rusinoiden ja karkkien päälle ja koko vuoka jäähtymään kylmään.

Ja tässä paloiteltu herkku. Ja täytyy sanoa, että eipähän tarvitse toista kertaa tässä talossa tehdä. Perheen ukkeleille oli liian imelää ja tuhtia tavaraa. Itse söisin, mutta kun närästää ihan vietävästi jo muutenkin ja suklaa vaan pahentaa sitä moninkertaisesti. En ole kyllä koskaan ollut mikään suklaan himosyöjä (onneksi). Ehkä minä vien tämän huomenna töihin. Ei ehkä kovin terveellistä kahvipöytä naposteltavaa, mutta parempi, että tämä jakautuu useammalle kuin, että syön kaiken itse kun nuukuuksissani en henno heittää roskiin :D

Kukoistusta

2011-11-10T20:55:00.000+02:00

Minulla on samassa ruukussa useampi joulukaktus. Jonakin vuonna sain pari pientä joulukakaksi ja ostin pari alennuksesta parilla eurolla ja kaikkein vaalein on pistokas työpaikalta. Yksinään olivat tosi orvon näköisiä, mutta yhdessä paljon näyttävämpiä. Näissä on ollut nuppuja jo yli kuukauden ja pidin ruukkua "kylmässä" eteisessä tosi pitkään. Nyt noin reilun viikon sisällä olo on saanut kaktukset kukkimaan tosi hienosti. Ei tämä nyt ihan jouluun osunut, tämä kukinta, mutta haitanneeko tuo mitään.

Keväällä laitoin simenestä kasvamaan steviaa. Vain kaksi tainta jäi eloon ja kasvamaan kasvihuoneeseen. Toin kasvin sitten samaiseen eteiseen kuin kaktuksenkin ja leikkasin lehdet talteen kuivattavaksi. Kasvi jäi vähän niinkuin unholaan, kun huomasin, että sehän versoo uutta kasvustoa. Toin sen keittiön ikkunalle. Versot ovat tosi vaaleat ja hintelät ja vähän epäilen jaksaako enää lähteä kunnolla uuteen kasvuuun. Tarvitsisi varmaankin jonkin kasvulampun.

Kuivakäymälä

2011-11-09T19:04:00.001+02:00

"Anteeksi, missä se teidän vessa olikaan. Tämä taisi olla siivouskomero." Sanoi kerran yksi vieraamme hämmentyneenä.

Meillä siis tulee taloon vesi ja meillä on sisävessa, mutta meillä ei ole posliinipyttyä, johon tulisi vettä. Pönttömme on tuo sininen laatikko. Siinä on aukeava kansi ja reikä kannen alla niinkuin ulkohuussissa. Pönttö erotteleen pissan menemään ulkona olevaan säiliöön ja kiinteä tavara tipahtaa pönttöön joka pitää tyhjentää noin parin viikon välein lämpökompostoriin (rakennettu isosta pakastimesta). Vessa on talomme entisen asukkaan rakentama. Olemme nyt seitsemisen vuotta asuneet talossa ja olleet kuivakäymälän käyttäjiä, eikä valittamista ole ollut. Ja vältymme uusimasta jätevesi järjestelmäämme ainakin toistaiseksi. (En kyllä nyt ole ihan perillä, että mitä eduskunta siitä loppuviimeksi on sanonut. Jotain sähläystähän siinä jätevesijutussa oli.) Jotkut tuttavamme ovat ilmoittaneet, etteivät aio koskaan käydä meillä vessassa, mutta minua kommentti lähinnä huvittaa. Voivat ihan rauhassa pidättää ja viedä tuotoksensa omaan kotiinsa :D Eipähän meidän säiliöt täyty.

Löytöjä ja lahjoja

2011-11-08T21:49:00.001+02:00

Kummitädiltä sain lahjaksi tosi ihanan vanhan kahvimyllyn, jonka hän on saanut aikoinaan omalta kummitädiltään. Täytyy varmaankin sitten aikanaan antaa tämä omalle kummitytölle :)

Jokin aika sitten leipää leipoessa tajusin, että leipälapiostamme puuttuu 1/3. Naapurikunnan työttömien kirppikseltä tällaisen uuden sitten sattumalta löysin. Siellä myydään myös uusia käsityönä tehtyjä tavaroita.

Eilen ihan paikalliselta kirppikseltä ostin vaunut 15€:lla. Katselin niitä jo pari viikkoa sitten, mutta kun ne vielä olivat myynnissä päätin ostaa ne. Esikoiselle ostin aikoinaan vaunut 20€:lla ja myös toinen poikamme niitä käytti. Ne sai muutettua myös rattaiksi ja ne hajosivat ihan totaalisesti toissa kesänä. Me ei olla kovin ihmeellisiä hankintoja koskaan tehty vauvoille. Kaikki melkein on ollut käytettyä ja kierrätettyä joko kirppiksiltä tai tutuilta. Kesällä ostimme uudelle tulokkaalle vanhan kehdon. Se on ehkä kaikkein kallein ostoksemme lapsille ikinä, jos ei jotain turvaistuimia lasketa (ne on minusta olleet niin tärkeät, että ostimme uutena). Kehto maksoi melkein kymmenkertaisesti verrattuna näihin vaunuihin. Mutta se on niin hieno kaikessa karuudessaan, että se oli pakko ostaa. Asumme niin korvessa, emmekä liiku vaunujen kanssa missään ihmisten ilmoilla, että on ihan sama miltä ne näyttävät, kunhan ovat puhtaat ja kulkevat . Lähinnä ovat pihalla nukuttamista varten.

Ruokaa ensi viikoksi

2011-11-06T22:00:00.000+02:00

Viikonloppuisin on aina tehtävä ruokaa ajatellen, että se riittää myös seuraavan viikon alkupäiviksi. Keskiviikkona tai torstaina sitten taas isompi satsi jotain. Tai sitten loppuviikko kaivellaan pakastinta tai sorrutaan eineksiin. Illat alkavat olla niin kamalan lyhyen tuntuisia, kun on pimeääkin. Tulee olo ettei ehdi tehdä mitään.

Eilen hain kasvimaalta ruusukaalit, joita kasvatin ensimmmäistä kertaa. Eivät olisi ehtineet kasvaa lainkaan, jos syksy olisi ollut kylmempi. Myös parsakaalin sivuversokukintoja löytyi ja yksi minikokoinen kaalinpää. Nuorempi poika rakastaa parsakaalia. Ruusukaali ei maistunut.

Pikku keräkaalista tuli hyvää salaattia porkkanaraasteen ja mandariinin kanssa. Ja se on niin hyvää raejuuston kanssa.

Ulkomaan tuliaisina tuoduista siemenistä sain kasvatettua yhden ainoan Flat White Boer- kurpitsan ja sekin oli aika vaatimaton. Mutta ihan herkullinen ja etenkin herkullisen värinen. Siitä tuli kurpitsapannaria ja -piirakkaa. Kaikki ukot söivät pannaria hyvällä ruokahalulla vaikka eivät kuulemma tykkää kurpitsasta. Sainpas huijattua syömään ;) Tunnustin kyllä kun olivat syöneet ja kaikki ottivat vielä lisää sen jälkeenkin. Ehkä sittenkin saamma tuhottua kaikki kurpitsat :) Tein piirakkaan enemmänkin sosetta ja siinä oli mukana myös toista keltaista kurpitsaa. Pakastin soseesta lopun.

Pikkuapulainen. Näyttää hurjalta tuo vasenkätisen 3-vuotiaan veitsityöskentely. Ilman vammoja selvisi :)

Ihan tavallinen pannari taikina: puoli litraa maitoa, 3 munaa, 2 ja puoli desiä jauhoja, puoli teelusikallista suolaa, desi öljyä ja epämääräinen määrä kurpitsa raastetta.

Kurpitsapiirakan ohje oli 4H-järjestön Pilke lehdestä. Kirjoitan sen tänne myöhemmin, jos muistan. Olen tehnyt aiemminkin melkein samalla ohjeella, joka oli jostain muualta.

Pojilla pannaria. Mammukalla punajuurilaatikkoa. Keitin eilen kaikki loput punajuuret kellarista, kun alkoivat nahistua. Noin yksi kolmas osa meni laatikkoon. Tässä laatikossakin on kurpitsaraastetta :D

Vanhempi poika pyysi, että leipoisin sämpylöitä. Teinkin peltileipää. Jauhojen lisäksi seassa on auringonkukan ja pellavan siemeniä. Ja kas kummaa KURPITSAN siemeniä :D Ne oli kyllä kaupasta. Pannarin ja leivän leipomiseen oli kyllä syynä myös se, että olin ostanut puoleen hintaan luomumaitoa, joka piti käyttää äkkiä pois.

Ensi viikoksi paistettua lihaa. Vaihdoimme suolassa oleville kinkuille uuden suolaveden, kun viimeviikolla laitettu oli mielestämme jo niin verisen näköistä. Yhden lihapalan otin kokeeksi ja paistoin leivin uunissa. Aika suolaista oli pinnasta kun äsken maistoin, täytyy liotellan ensi kerralla suolaa pois.

Suolavedessä oli myös kieli, jonka keitin tänään. Keitin varmaankin kolme tuntia, vaikka siankielelle taitaisi vähempikin riittää. Hyvin kypsää ja mureaa on.

Keitin vedessä oli myös porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia ja (ei voi olla totta!) kurpitsaa. Mausteena valkopippuria ja timjamia ja aika varovasti suolaa kun kieli oli jo suolavessä viikon uinut. Nyljin kielestä nahkan heti keittämisen jälkeen. Keittäessä pidin syvää posliinilautasta painona kielen päällä, kun jostain luin, että kilen pitää pysyä keittämisen ajan pinnan alla. En tiedä miksi. Ohjeissa myös käskettiin kuoria syntyvä vaahto pois, mutta tästä suolatusta kielestä ei muodostunut yhtään vaahtoa.

Hyvältä maistui vaikka vähän ennakkoluuloja oli, en nimittäin ole aiemmin kieltä tehnyt tai edes muista syöneeni.

Kinkun suolaaminen

2011-11-02T19:27:00.002+02:00

Lauantaina pakastimme kesäsikamme. Ihan kaikki ei pakkaseen mahtunut, joten isäntä kävi ostamassa ison saavin ja parinkymmenen kilon säkin merisuolaa. Keitimme Teuva-keittimellä suolavettä, jolla säilömme molemmat kinkut ja muutaman muun isomman lihapalan esim. etupotkat. Äiti ja isä neuvoivat suolaamisessa ja kertoivat vanhan kansan neuvoja. Heidän lapsuudessaan ei välttämättä ollut käytössä kunnon vaakoja joten suolaa oli sitten tarpeeksi kun raaka peruna kellui suolaveden pinnalla. Löysin myös maku.fi- sivuilta tällaisia ohjeita:

Peittosuolaus
Peittosuolauksella tarkoitetaan suolausta pelkkästään suolavedessä liottamalla. 10 litraan vettä sekoitetaan 700 - 800 grammaa suolaa, jolloin vedestä tulee seitsemästä kahdeksaan prosenttista. Kinkku saa liota kokonaan veteen peittyneenä viidestä kuuteen vuorokautta. Peittosuolauksessa kinkusta tulee helposti suolainen vain pinnalta. Tasaista suolaantumista voi edistää ruiskuttamalla suolavettä ainakin nivelkohtiin.

Tönkkösuolaus
Tönkkösuolauksen kannattajat laittavat joulukinkun suolaantumaan jo noin kaksi kuukatta ennen joulua, sillä 10-kiloisen lihakimpaleen läpäiseminen vie aikansa. Suola tunkeutuu noin 2,5 senttimetriä viikossa. Menetelmässä kinkkua liotetaan kaksi kuukautta vedessä, jossa on 1,8 kiloa karkeaa suolaa 10 litrassa vettä. Kinkun on tarkoitus peittyä kokonaan suolaveteen. Lämpötilan on oltava lähellä nollaa astetta tai jopa hieman alle. Suolaisuutta voi lopuksi loiventaa liottamalla kinkkua pelkässä vedessä viikon verran. Vettä tulee välillä vaihtaa.

Meidän lihat on siis tönkkösuolattua. Vesi on nyt vajaan viikon jälkeen aika punaista ja ajattelimme lauantaina keittää uuden raikkaan suolaveden. Vähän jännittää lihojen säilyminen, kun ei tästä asiasta ole itsellä mitään kokemusta. Saavi on meidän ulkosaunassa, koska siellä on yhtä kylmä kuin ulkona (jossa on minusta nyt vähän turhan lämmin, tänään jo aamulla oli +10) ja me emme käytä saunaa kuin kesällä.

Juuri paloitellut kinkut. Suolan ripottelua pintaan ja saavi kylmään.

Suolaveden keittäminen padalla. Kuumaa suolavettä ei saa kaataa lihojen päälle. Annoimme veden jäähtyä yön yli ennen kuin kaadoimme sen saaviin.

Kantta vaille valmista. Viikon päästä suolaveden vaihto. Saavia pitää seurata. Lihat eivät saa nousta pintaan vaan veden pitää peittää lihat koko ajan. Vettä pitää vaihtaa välillä, että pysyy kirkkaana ja raikkaana.

Tänään oli:

2011-10-28T22:03:00.000+03:00

"Kiirettä kuin siantappopäivänä." Sanoi meidän mummo. Tänään meillä kävi teurastaja teurastamassa kesäsikamme. Turhaan valvoin ja pelkäsin tätä päivää, että mitähän tästäkin tulee. Mutta onneksi löytyi niin pätevä ihminen, että kaikki onnistui aivan loistavasti. Huomenna on tiedossa todella paljon työtä paloitellessa lihaa.

Nyt meillä on mökki ihan täynnä käryä, sillä paistoin verilettuja, eikä meillä ole liesituuletinta. Palohälytinkään ei oikein tykännyt touhusta :)

Veriletut:

Noin puoli litraa verta

0,3 l tölkki olutta ja loraus vettä

Noin 3 dl ruisjauhoja

noin 2 dl vehnäjauhoja

Yksi hienonnettu, kuullotettu sipuli

1 ja puoli tl suolaa

ripaus mustapippuria

1 tl meiramia

loraus öljyä

Annoin jauhojen turvota nesteessä noin puoli tuntia ennenkuin lisäsin mausteet ja paistoin. Ohrajauhot olisivat kai parempia kuin vehnäjauhot, mutta niitä ei nyt ollut, joten korvatkoon tuo olut sitä oharaa :) En mittaillut kovin tarkkaan, mutta suurinpiirtein ainekset oli näin.

Eilen meillä leivottiin

2011-10-28T21:52:00.000+03:00

Toissa iltana laitettu taikina alustettuna. Taikina kohosi pari tuntia. Uunin lämmitystä sillä välin.

Paistoa vaille valmiit leivät. Olivat pöydällä reilun tunnin. Ulkoilimme välillä ja piti käydä tekemässä uuniluuta kuusen havuista, että sai arinalta tuhkat lakaistua pois.

Uuniimme mahtui 7 leipää. Paistuivat noin 50 min. Puolesssa välissä aikaa vaihdoin leipien paikkaa, että paistuivat tasaisesti. Kahdeksannesta leivästä tuli pojille omat leivät, jotkat paistuivat ehkä puolisen tuntia.

Valmiita leipiä. Ei niinkään kauniita, mutta hyvän makuisia.

Välillä ulkoillessa löytyi luultavasti syksyn viimeiset kantarellit.

Ruisleipää

2011-10-26T22:11:00.000+03:00

Ostimme hienon taikinatiinun jo monta vuotta sitten torikauppiaalta, mutta jostain syystä en ole vielä koskaan tehnyt kodissamme leipää. Ostimme tiinun nuoremman pojan vauva-aikana ja jotenkin kuvittelin, että silloin olisi ollut aikaa leipoa ja tehdä vaikka mitä. Mutta oikeasti aika meni järjissään ja hengissä pysymiseen, koska sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olin hirveän pettynyt siihen, etten saanut mitään aikaiseksi ja ehkä tämä leivän tekemisen vaikeus liittyy siihen. Oikeasti kovin moni ulkopuolinen ei ehkä edes tiennyt, että elän koko ajan ihan kaaoksessa ja "reunalla".

No joka tapauksessa nyt on tulossa leipää. Taikina on laitettu tulemaan, uunia jo lämmitetty ja äiti tilattu kaiken varalta valvomaan, että kaikki menee oikeaoppisesti. Ainoa mitä puuttuu on hierin, jolla sekoitetaan taikinaa, mutta uskoisin, että ukkokulta näppäränä metsien miehenä sen tekee kunhan löytää sopivaa mäntyä. Kaikkein pyhin asia tämä aito ruisleipä on juuri isännälle, jolle on ihan turha ostaa mitään ruispaloja. Joka päivä pitää olla eväänä oikeaa leipää. Onneksi lähikaupoissamme on hyvä valikoima pienten tuottajien oikeaa leipää. Itse pidän kovasti myös ruisleivästä, mutta valitettavasti refluksitautini ei pidä ja se närästää pahasti kun niikseen tulee. Katsotaan huomenna millaista leipää tästä syntyi.

Kukkia talviunille

2011-10-26T22:00:00.000+03:00

Nämä kesällä kauniisti kukkineet torpantytöt näyttivät nyt tältä:

Ja juuri siltä niiden pitääkin kesän jälkeen näyttää. Leikkasin kuihtuneet varret pois ja vein ruukut viileään, pimeään komeroon, jossa saavat olla kevääseen saakka. Tänä vuonna vaihdoin kaikkiin mullat ja katsoin, että ruukuissa oli "käpyjä", joista kasvaa uudet kasvit. Eli en ihan välttämättä ensi keväänä kaivele ruukkuja sen kummemmin. Olen loppujen lopuksi aika laiska kukkien hoitaja.

Toin myös kaikki viherkasvit pois "kylmästä eteisestä", etteivät vaan vahingossa palellu.

Pöllö

2011-10-25T21:25:00.003+03:00

Eilen aamupäivästä olimme poikien kanssa kääntämässä kasvimaata, kun yhtäkkiä jokin iso lintu lennähti n. 20 metrin päässä. Kasvimaamme vieressä on naapurin kesantopelto, jota halkoo pieni sähkölinja. Noin puoli tuntia työskentelimme vierekkäin, me kasvimaalla ja pöllö teki sähkölangalta käsin hyökkäyksiä pellolle. Emme nähneet saiko se saalista, mutta välillä se vietti aika pitkiä aikoja maassa, liekö sitten ruokaillut. Sitä ei näyttänyt mitenkään haittaavan meidän läsnäolo. Välillä se tuijotti mietä, muttei suuremmin välitäänyt kuitenkaan, jatkoi vaan omaa saalistustaan. Tänä iltana näin linnun uudelleen ja kävin nappaamassa nämä kuvat. Pöllö oli sen verrana kaukana ja oli hämärää, ettei pokkarikameralla tämän parempia saanut. Hieno lintu ja eniten hämmästyin sitä, että se lensi ja likkui täysin äänettömästi, vaikka on kohtuullisen iso.

Epäilen että kyseessä on hiiripöllö.

Kasvimaallamme on välillä tosi paljon myyriä, jotka luullakseni tulevat kesantopelolta. Toivotan tämän uuden naapurin todella tervetulleeksi!

Viimeisiä juureksia kasvimaalta

2011-10-25T21:14:00.003+03:00

Kylvin palsternakat sen verran myöhään keväällä, että epäilin saanko satoa lainkaan. Kiitos pitkän lämpimän syksyn sain kuin sainkin satoa. En mitään jättiyksilöitä, mutta syötävän kokoisia kuitenkin. Oli muuten ensimmäinen kesä kun niitä yleensä kasvatin. En tiedä miksi olen aiemmin jättänyt kasvattamatta. Parin maa-artisokan varret nyhdin tänään ylös ja niiden mukana ihania, isoja, muhkuraisia mukuloita, joista varmaankin huomenna teen itselleni keittoa. Vähän epäilen, että muu perhe sitä söisi... Eivät oikein osaa sosekeittoja arvostaa. Pieninkään ei enää syö kun isommatkaan ukot syö :( Tänään näytti sokkokokki-ohjelmassa olleen maa-artisokkakeittoa ja muitakin tuttuja raaka-aineita käytössä kuten mustajuurta, härkäpapua ja viiriäisen munia. Maa-artisokkaa jäi kasvimaalle vielä aika runsaasti. En hötkyile sen kanssa se säilyy maassa hyvin. Nostettuna nahistuu kohtuullisen pian. Viime vuonna joskus marraskuussa kaivelin viimeiset. Vasta viime vuonna opettelin kyseistä herkkua käyttämään. Sain toissa keväänä tuttavalta ensimmäiset mukulat omalle maalla. Kasvi on muuten ihan älytön leviämään ja kannattaa ehkä varoaki, ettei se valtaa liikaa alaa.

Ja pari pipoa olen taas tehnyt. Toinen, joka oli vaaleanpunaisen kirjava meni kummitytölle ja tästä en tiedä. Tuli aika pienen vauvan hattu. Antaisiko tulevalle perheenjäsenelle tai lähettäisikö Radio dein Paljaat päät- kampanjaan.

Lääke ruukussa

2011-10-22T21:18:00.000+03:00

Luulen, että tämän viherkasvin nimi on rohtoaaloe. Viime viikolla onnistuin kahdesti saamaan palovamman. Ensin laskin vahingossa todella kuumaa vettä keittiön hanasta suoraan vesemman käden kämmenselkään. Kädet ovat vielä tosi kuivat ja rohtuneet näin kylmenevillä ilmoilla ja kämmen selkää poltti ja kirveli ihan kauheasti. Kylmävesi huuhtelun jälkeen leikkasin aaloestani yhden oksan, jonka halkaisin ja sillä sitten sivelin palovamma kohtaa useampaan kertaan kirvely ja punoitus hävisi kokonaan. Toisen vamman sain oikean käden ranteeseen kun tyhmyyksissäni hämmensin kiehuvaa kurpitsahilloa ruokalusikalla. Hillosta loiskati oikein iso klotti ranteeseen ja se poltti oikeasti aika pahasti. Taas kirvely hävisi aaloen oksan geelillä. Seuraavana päivänä ranteeseen tuli kuitenkin iso rakkula, johon oli laitettava oikea palovammalaastari. (Sattui olemaan jemmassa, kun kuopus kesällä poltti kätensä grillissä ja sai hoitotarvikkeita ensiavusta) Rakkulan kohta ei kuitenkaan ole ollut kovin kipeä ja uskoisin sen osittain olevan aaloegeelin ansiota. Aaloekasvi on mielestäni todella helppohoitoinen ja vaatimaton. Kasvini on ollut kesäisin ulkona ja vähän huonolla hoidollakin välillä. Olen joskus jakanut siitä uusia alkuja tutuille. Oman kasvini ostin alunperin kirpparilta. Nyt en ole pitkiinaikoihin törmännyt kasveihin kirppiksillä.

Pipoja ja mehua

2011-10-22T20:53:00.000+03:00

Pakastin kesän viimeiset mustaviinimarjat kaikkine sankkoineen päivineen, kun silloin jotenkin voimat riittäneet mehun keittämiseen. Nyt ne kuitenkin tuli tänään keitettyä mehuksi. Possu sai herkullista marja mössöä ja pakkaseen tuli tilaa lihoille.

Taas tuli valmiiksi yksi pipo. Ajattelin, jospa saisin kaikille kummilapsille tehtyä tällaiset.

Ei ruokaa hukalle

2011-10-19T19:53:00.000+03:00

Poikien kerhosta tuli kutsu maa- ja kotitalousnaisten järjestämään tilaisuuteen, jossa kehotetaan miettimään ruokaan liittyviä asioita niin, ettei ruoka päädy roskikseen vaan käyttöön. Kotitalouksista päätyy enemmän ruokaa roskiin kuin kaupasta. Mielestäni tosi tärkeä asia.
Lisätietoja: http://alaruokihukkaa.blogspot.com/

Meillä tänä kesänä on tullut biojätettä tuskin ollenkaan, sillä olemme hukan sijasta ruokkineet possua. Olen mielestäni aika hyvä käyttämään ruuan tähteet hyväksi, eikä meillä nyt ihan älyttömiä ole possulle kuitenkaan mennyt. Parasta possussa on ollut se, että se on voinut syödä niitä ruokajätteitä joita ei voi ihmisille mitenkään laittaa, kuten esim. perunan ja muiden vihannesten kuoret. Possu söi myös useampien tuttujen kellarit tyhjäksi vanhoista perunoista alkukesästä ja syksyllä ihmisten pataan liian pienet perunat. Samoin se söi omenapuiden rupiset omenat. Liharuokatähteet meill syö kissat ja vihannesten jämät menee talvella pupulle. Myös kesäviiriäiset söivät joitakin tähteitä. Ja kukas poikien lautastähteet syö... jos se on jotain hyvää, äiti tietysti ;)

Synttäreitä ja neuleita ja vähän muutakin

2011-10-17T20:06:00.000+03:00

Viikonlopun ruokaa. Yritän upottaa ruokiin mahdollisimman paljon oman maan vihanneksia. Maustamatonta broileria maustettuna currylla, kurkumalla, kanelilla ja suolalla ja paistettuna uunissa seassa kurpitsaa, porkkanaa, omenaa ja sipulia. Uunijuureksia; porkkanaa, palsternakkaa, jotain nauriin tapaista, yrttejä, kuusenkerkkäsiirappia, öljyä ja nokare voita. Ja olipa hyvää :)

Esikoisen synttäreiden pätkiskakku. Poika ei oikein tykkää täytekakusta, joten suklaakakku oli parempi. Synttäreistä on ensi viikonloppuna uusintakierros, koska nuorempi tuli kuumeeseen ja kaikki lapsivieraat ymmärrettävästi peruuttivat tulonsa.

Olen sitten innostunut neulomaan. Tulevalle perheenjäsenelle sukat ja hattu ja pipo jollekin, jolle kelpaa. Pojille ei kelvannut...
Synttäreiden lisäksi viikonloppuna tuli taas vähän lisää karpaloita ja suppilovahveroita ja loput kaalit tuli kerättyä pois. Enää kasvimaalla on maa-artisokkaa ja ehkä jotain yrttejä.

Kaalilaatikkoa ja vähän muutakin

2011-10-09T22:00:00.001+03:00

Ensi viikolla mies on taas iltavuorossa ja olen lasten kanssa paljon keskenään. Yritin tehdä ruokaa ensi viikoksi valmiiksi niin on vähän helpompaa. Tein ison vuoan lasagnea ja toisen kaalilaatikkoa. Pojat tosin ilmoittivat, että molemmat on pahaa. Noh, katsotaan onko noin... Ensi viikonloppuna juhlitaan esikoisen synttäreitä ja pitää varmaan yrittää saada ensi viikolla iltaisin koko tämä huushollikaaos edes vähän edustavampaan kuntoon. Viikonloppu meni kyllä melkein pihahommissa ja säilöessä. Ja eipähän se siisteys pysyisi kuitenkaan, jos viikkoa ennen siivoaa. Nyt kyllä taitaa tämän illan tekstit olla liian sekavia, kun väsyttää niin vietävästi. On ehkä parasta, että tämä mammukka menee nukkumaan.

Pieni keräkaali

Nippu lehtikaalia

3 pientä sipulia

1dl ohrahelmiä liotettettuna 3dl:n kuumaa vettä

400g naudan jauhelihaa

suolaa

mustapippuria

meiramia

3 rkl kuusenkerkkäsiirappia

2dl kermaa

Keitä sipulit ja kaalit tilkassa vettä

Ruskista jauheliha

Sekoita aineet keskenään

Paista 175 astetta, 1½h

Tämän takia en mene yksin metsään

2011-10-09T21:48:00.000+03:00

Taidan olla aikamoinen pelkuri, mutta ajatus siitä, että karhu tai oikeastaan kuulemma kaksi, tallustelee ihan lähistöllä, ei tunnu hyvältä. Kävimme tänään noin puolenkilometrin päässä kotoa etsimässä vielä sieniä. Sieniä ei löytynyt, mutta tutussa karhun "käymälässä" oli taas uusia kakkoja. Tämä ei ole ainoita karhuhavaintojamme, vaan aiemmin syksyllä löysimme vielä lähempää kotiamme maasta kaivetun ampiaispesän. Silloinkin olimme sienestämässä. Myös kaiveltuja kantoja on usein lähistöllämme. Olen soittanut alueemme suurpeto vastaavalle ja hän rauhoitteli, ettei ihmisen tarvitse pelätä karhua, mutta eipä se hirveästi lohduta. Metsämiehet ovat yrittäneet karhuja tästä metsästääkin, mutta tuloksetta. Miestäni havainnot eivät hetkauta lainkaan, eikä vaikuta hänen luonnossa liikkumiseensa. Eikä hän tahdo ilmoittaa kenellekään havainnoistakaan, koska karhu kuuluu luontoon. Toisaalta ihan totta sekin. Mutta hei, me ei asuta missään korvessa, 7km kuntamme keskustasta ja 600 metriä kantatieltä. Voin olla typerä, mutta karhupelko jo vähän rajoittaa elämääni, en voi kuvitellakaan esim. lähteväni lenkille.

Viiriäiset

2011-10-09T21:37:00.000+03:00

Meillä on nyt kahtena kesänä ollut kymmenkunta viiriäistä. Ensimmäistä parvea hoitelin talvenkin, mutta nyt tuntuu, ettei jaksa pitää mitään ylimääräitä huollettavaa ja syötettävää. (Paitsi kissat ja pupun) Ensimmäiset päätyivät pataan kun alkoivat munia laiskasti ja otin tutulta uuden parven täksi kesäksi, joka nyt makaa tässä. En ole kovin kokenut teurastaja, mutta äidin opastuksella opettelen. Äiti pitää minulle lähinnä puhelin konsultaatiota. Äiti on niitä vanhan kansan ihmisiä, jonka lapsuudessa kanojen teurastus mm. oli ihan arkipäiväistä työtä ja se opittiin siinä sivussa. Nyljin nämä viirut, mutta siipiin ja selkään jäi vähän nahkaa, mikä ei taida haitata mitään. Pelkkä kyniminenkin taitaisi riittää. Ennen en ole ottanut sydämiä ja kivipiiroja talteen, mutta äiti neuvoi niidenkin olevan ihan kelpo ruokaa. Veikkaampa, että isänpäivänä tai itsenäisyyspäivänä meillä on viiriäispaistia luvassa.

Suppilovahveroita

2011-10-08T22:14:00.000+03:00

Monta vuotta olen haaveillut löytäväni oman suppispaikan ja tänään se tapahtui! Ja miten läheltä. Melkein hävettää, etten ole paikkaa aiemmin löytänyt. Noin 20 minuutin sieniretki ja 10l suppilovahveroita. Kyllä tuli hyvä mieli :)

Porkkanat tuli nostettua maasta. Toivotaan, että säilyisivät kellarissa. Meidän kellari on ehkä liian lämmin porkkanalle ja punajuurelle, kun nahistuvat jo aika pian. Ehkä voisin kuivata vähän ja osan pakastaa soseena....jos vaan ehdin. Punajuuret tulikin melkein syötyä suoraan maasta kilpaa myyrän kanssa. Taisin voittaa kuitenkin :) Onneksi myyrä ei koskenut mihinkään muuhun kuin punajuuriin. Yhteenkään porkkanaan ei oltu koskettu ja vain muutamaa perunaa oli haukattu.

Laatikollinen lehtikaalia odottamassa pakastusta ja kaksi "New Jersey walking stick"- rehukaalia. Lehdet keitin sialle ja varret on saunassa kuivumassa kävelykepeiksi :D Pojista se kuulosti hauskalta. Pari lehtikaalia ja pari rehukaalia vielä maalle jäi. Samoin keräkaalit, joita en tiedä, mitä niille tekisin ja miten säilytäisin. Epäilen, että säilyvät kellarissa... Pitää kai yrittää kuitenkin. Jos käärisi ne sanomalehteen? Yhden pienen kukkakaalinkin vielä löysin. Yksi jo aiemmin syöty kukka kaalli oli tehnyt uuden "poikasen".

Pikkuinen sammakko

2011-10-08T22:02:00.000+03:00

...tai lähempää katsottuna, se näytti ehkä enemmän rupikonnalta.
Olen tosi huolimaton ja minulla jää tavarat lojumaan mikä mihinkin. Niin kävi kahdelle sinisille posliinikannullekin. Kesällä ne olivat maljakkoina kukille ja kerran sitten kun tyhjensin nuutuneet kukat kompostiin, unohdin kannut kompostin viereen. Siinä ne ovat olleet ainakin kaksi kuukautta. Nyt päätin ne korjata pois. Mutta kappas, pienemmässä kannussa oli asukas tai lopulta huomasimme, että kaksi asukasta. Aika söpöjä. Meidän pihalla on usein pieniä sammakoita ja kahtena edellisenä kesänä pihamaalla olemme bonganneet lähestulkoon minun nurkkini kokoisen rupikonnan. Liekö kuollut, kun ei tänä kesänä ilmestynyt. Ehkä nämä olivat sen jälkeläisiä.

Kaadoin vedet kannusta ja konnan mukana. Vauhti oli jo aika hidasta. Kannussa oli toinenkin, en tiedä mihin se jo ehti loikata.

Arppa: "Mä annan tille luokaa." ja nyppi konnalle kävyn suomuja. Pienen keskustelun kävimme siitä, mitä sammakot syövät :)

Sukat

2011-10-07T21:37:00.000+03:00

En ole varmaankaan vuosiin neulonut villasukkia. Ainoastaan muutaman tiskirätin ja paloja "Äiti Teresan peittoihin", mutten mitään muuta. Arppa sai nyt sitten äitin neulomat sukat. Ei ole ollut kyllä kovin tarvekaan itse neuloa, sillä oma äitini ja sukulaistädit pitävät meidän perheen villavaatetettuina. Neuloin sukat Nalle Aloe Vera- langasta ja meinasi olla alussa tosi hankalaa. Lanka on niin liukasta, että puikot tippuivat koko ajan vaikka kuinka yritti pitää langan kireänä. Toisen sukan neuloinkin sitten kolmella puikolla niin ei puikot koko ajan putoilleet. Joku tuttu sanoi, että kyseistä lankaa kannattaa neuloa puisilla puikoilla. Loppu kerästä meinasin tehdä vauvan sukat, nyt kun olen neulomisen makuun taas päässyt..

Lämmityskausi avattu

2011-10-02T21:13:00.000+03:00

Nyt on jo pari viikkoa lämmityskautta takana. Meillä on tällainen systeemi lämmittämässä: Ukko-uuni. Eli meillä lämpiää aina sauna kun lämmitetään taloa. Samassa paketissa on kiuas, lämmityskattila ja lämminvesivaraaja. Kesäajaksi lämminvesi lämpiää sähkövastuksella. Olemme kyllä miettineet esim. aurinko vaihtoehtoa, mutta jotkin asiat vaativat kypsyttelyä ja suunnittelua (ja rahaa). Saunasta lämmin ilma tulee huoneisiin "kanavia" pitkin. Eli joka huoneessa on aukko, josta lämmin ilma tulee. Jos sauna olisi keskellä taloa, lämpö tulisi ehkä tasaisemmin joka puolelle, nyt joudumme kaikkein kovimmilla pakkasilla käyttämään parissa äärinurkassa liikuteltavaa sähköpatteria. Tämä lämmityssysteemi on kokemuksemme perusteella ihan tosi hyvä. Ainoa miinuspuoli on se, että joskus sisäilma menee tosi kuivaksi ja se aiheuttaa minulle ja esikoiselle nenäongelmia. Pyykkiä kuivaamalla ja pahimpina aikoina ilman kostuttimella tilanne korjaantuu. Tämä lämmitys oli talossamme silloin kun muutimme, tuskin olisimme itse osanneet tällaista uunia etsiä. Onneksi isäntä on innokas puuntekijä ja puunkantaja niin pysyy mökki lämmänä :)

Kirjoja

2011-09-30T22:21:00.000+03:00

Nämä kirjat olen äskettäin hankkinut. The little house cookbookin tilasin noin vuosi sitten Bookplussasta. Tilaaminen liittyi siihen, että luin koko Laura Ingalls Wilderin tuotannon. The homestaeding handbookin löysin muuten vaan ja The backyard homestead- kirjoihin sain vinkin Pientä elämää etsimässä.- blogista.Kolme viimeistä kirjaa on Amazonista. Kaikki nämä kirjat käsittelevät tavalla tai toisella omavaraistaloutta.

Olen kirjahullu. Minun on pakko lukea joka päivä ja aina ennen nukkumaan menoa. Luen varmasti enemmän kuin katson tv:tä. Lukeminen on parasta pakoa arjesta ja pääni tuntuu tarvitsevan aina uutta luettavaa ja aika laidasta laitaan. Ja minulla saattaa olla pari-kolme kirjaa yhtäaikaa kesken ja luen niitä vähän mielialan mukaan. Käytän kahden eri kunnan kirjastojen palveluja ja usein yritän palauttaa väärän kirjaston kirjoja niihin... Tällä hetkellä minulla on kesken Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja Lorna Byrnen Enkeleitä hiuksissani. Minulla menee jotenkin kausittain mitä teemoja lukemani kirjat käsittelevät. Ja romaanien lisäksi minulla on yleensä myös pino käsityö-, ruoka-, puutarha-, ms. kirjoja selailussa.

Ihana iltarusko

2011-09-30T22:09:00.000+03:00

Tänä iltana kun kävin possua syöttämässä taivas oli tosi kaunis. Taivas kauniin vaalean sininen ja siellä leijui vaaleanpunaisia pilviä. Ja vastakkaisessa suunnassa, oli kaunis iltarusko. Eihän tämä kuvassa näytä miltään, mutta tuolla ulkona oli tosi hieno valaistus.

Mustajuuria

2011-09-30T22:02:00.000+03:00

Toissa keväänä olin kylvänyt mustajuuria ja muutama niistä sitten kasvoi. Tässä vaatimaton satoni. Mutta lisänä se rikka rokassa, eli minusta vähäinenkin määrä kannattaa käyttää ennemmin kuin heittää haaskuuseen.

Sadonkorjuuta ja säilöntää

2011-09-28T21:59:00.000+03:00

Tein kurpitsahilloa ja säilöin viimeiset avomaankurkut lauantaina. Sunnuntaina kun oli pouta kaivoimme perunan yhdessä lasten kanssa ja keräilin muutenkin vihanneksia kasvimaalta.

Yhden lehtikaalin otin jo pois perunannoston tieltä. Sangossa on papuja, joiden lajiketta en nyt enää muista, olen kerännyt jo parina syksynä niistä seuraavan vuoden simenet talteen. En ole niin järjestelmällinen tai tunnollinen, että pitäisin lajikkeiden nimet mielessä. Kattilassa vielä pari kurkkua ja tomaatteja tulossa sisälle kypsymään. Tuo keltainen tomaatti on Golden sunrise, sen muistan :)

Tässä erilaisten papujan siemeniä kuivumassa ensi keväällä kasvatettaviksi. Ja muutama herne, jotka Arppa 3-v söi sitten... Piti monta kertaa muistuttaa, että papuja ei saa syödä!

Tässä kirjavat pavut keitettynä. Tooosi hyviä, nam!

Otin kaikki auringonkukkien siemenkakut kuivumaan. Simenet talvilinnuille tai pupun herkuksi.

Purjosipulit. Yhtenä syksynä pakastin kaikki purjot, mutta ne jäi käyttämättä. Mutta viime vuonna kuivasin ja kaikki tuli käytettyä. Muutenkin mielestäni kaikki jonka voi muuten säilöä, on turha pakastaa. Meillä on helppo kuivata esim. purjot ja auringonkukat, koska meillä on aina lämmin sauna. Eli aina jos taloa lämmitetään, saunakin lämpiää. Saunankiuas, lämmityskattila ja lämminvesivaraaja on yhtä ja samaa pakettia ja lämpiää puulla.

Perunoita ei tullut niin paljon kuin viime vuonna, eikä ne tule riittämään ensi kesään :( Ensi vuodeksi on jo suunnitelma perunamaan laajentamiseksi. Perunat on esikoisen traktorin peräkärryssä. Esikoinen oli innokas kuokkimaan ja keräämään perunoita ja ajoi perunat maalta kärryllä kellarin eteen :)

Isäntä kävi karpalossa ja toi 10l! Ihan huippua! Pusseissa on lehtikaalia. Sain yhdeltä vanhemmalta rouvalta vinkin, että ne kannattaa pakastaa raakana pussiin. Kun ovat jäässä, kaalit voi murentaa pineksi pussissa, jolloin vievät vähemmän tilaa pakkasessa. Pussista voi sitten lisätä kaalia ruokiin pitkin talvea. Kätevää. Lehtikaalia kasvatin nyt ensimmäistä kertaa ja vaikuttaa helpolta ja satoisalta, kunhan oppisi käyttämään ruokiin. Kehäkukan terälehtiä olen kuivannut antamaan väriä esim. lettuihin.

Yksi avomaankurkku oli kasvanut ylisuureksi ja otin siitä simeniä ensi kevättä varten kuivumaan.

Keitin noin 5l omenasosetta pakkaseen. Olisin tehnyt hilloa, mutta lasipurkit loppuivat kesken. Sain yhdeltä tutultä kassillisen soseomenoita. Omat taitavat tulla syödyksi ihan sellaisenaan.

Kurpitsat

2011-09-24T20:26:00.000+03:00

Aiemmin kerroin käyneeni keräämässä kurpitsat pois kasvimaalta. Tässä näitä nyt on. Pari on vielä lehtikompostin päällä. Ei ne varmaan enää kasva, mutta tuskin ihan paleltuvatkaan, kun ovat aika suojaisassa paikassa. Yhden tuollaisen litteän oranssin annoin äidille. Ja toisen samanlaisen toin sisälle ja keitin hilloa. Loput pitää viedä huomenna kellariin. Viime vuonnakin tein kurpitsahilloa ohjeella, jota olen itse hiukan muuttanut alkuperäisestä. Hillo maistuu minusta vähän mangomaiselta.

2 kg kurpitsaa

400g porkkanaa

1 appelsiini

1 kanelitanko

5dl vettä

Reilu kilo hillosokeria

Kuutioin kurpitsan ja porkkanat. Raastoin appelsiinista kuoren ja puristin mehun kuutioiden sekaan kattilaan. Lisäsin veden.

Keitin kurpitsakuutioita ja pieneksi palasteltuja porkkanoita ja appelsiinia n. puoli tuntia (kunnes olivat pehmenneet).

Poistin kanelitangon ja hienonsin sauvasekoittimella.

Lisäsin hillosokerin, keitin hetken ja annoin vähän jäähtyä.

Laitoin kuumennettuihin lasitölkkeihin.

Omenia

2011-09-22T19:59:00.000+03:00

Mies kävi poimimassa kaikki meidän omenat pois. Meillä on muutama pienehkö puu ja oikeastaan vain yhdessä oli satoa tänä vuonna, eikä siinäkään mitenkään hyvin. Mutta omenat on makeita ja hyviä. Eipä tarvitse käydä hedelmäostoksilla vähään aikaan. Yhdeltä tutulta sain kassillisen soseomenia. Niiden kimppuun sitten viikonloppuna.

Vähän sadonkorjuuta

2011-09-20T21:35:00.000+03:00

Eilen hain melkein kaikki kurpitsat pois kasvimaalta, kun pelkäsin, että paleltuvat. Turha pelko, sillä sää taas lämpeni. Ovatpahan nyt korjattu kuitenkin, kunhan vaan ehtisi jotenkin säilöä. Kuvaa en ehtinyt ottaa, mutta katsotaan jos muistan laittaa myöhemmin.

Vielä löytyi vähän papuja ja muutaman tumman violetin löysin myös. Näitä ei aiemmin vielä ollut kun keitin keltaisia ja vihreitä pakkaseen. Ja vähän pieniä parsakaalin nuppuja löysin. Huomenna on sitten eväänä papuja ja parsakaalia.

Tässä maissin tähkiä, mutta ikava kyllä eivät ehtineet kypsyä syötäviksi tänäkään vuonna. En tiedä onko järkeä kasvattaa. Ihan harrastuksen ja mielenkiinnon vuoksi. Tänä vuonna oli ensimmäistä kertää myös latva-artisokkaa kasvamassa, mutta ihan epäonnistunut kokeilu. Yksi taimi teki n. 2 cm halkaisijaltaan olevan nupun.

Viimeisenä varmaan kaivelen kasvimaalta maa-artisokat, mutta tässä jo sen kukkia maljakossa. Maa-artisokkaa on nyt toista kesää kasvamassa. Toivottavasti ei valtaa ihan koko pihaa aikanaan. Näyttää olevan kova kasvamaan ja leviämään. Pitää yrittää kaivella mukulat tarkkaan pois ja jättää vain joitakin tiettyyn kohtaan siemeniksi ensi vuotta varten. Maa-artisokka oli aika erikoisen makuinen kun ekan kerran maistoi, mutta ihan hyvää sosekeittoa siitä saa. Vähän vaati totuttelua kuitenkin.

Synttäreitä

2011-09-20T21:23:00.000+03:00

Toinen poikamme täytti kolme vuotta viime viikolla ja hänellä oli yksi toive synttäreille. Pitää olla punainen herkullinen kakku. Kakku ei ole ihan kokopunainen, mutta toivottavasti oli herkullinen. Sankari puhalsi kynttilät, mutta kakku ei tainnut maistaakaan. Meillä ei lapset tykkää kakusta :(

Kakun sisällä oli kurpitsa-appelsiinimarmeladia. Se on omasta mielestäni tosi hyvää. Minulla olisi monta keltaista kurpitsaa odottamassa hilloamista. Pitää nyt yrittää keksiä mihin muuhun niitä voisi käyttää.

Nämä maistui sankarille. Vehnämurokarkit. Sulatin kattilassa suklaalevyn, johon lisäsin kookossosetta ja muroja sekä vähän tomusokeria. Omaan suuhun vähän turhan imeliä.

Kalliomaalauksia katsomassa

2011-09-17T21:33:00.000+03:00

Astuvan Akka

Meiltä kohtuullisen matkan päässä on Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalaukset. Kävimme koko perheen voimin niitä katsomassa viime sunnuntaina. Parkkipaikalta on kolmisen kilometriä kävelymatkaa, mutta 3-vuotiaskin jaksoi ja pärjäsi hyvin. Viimeiset rappuset halusi tulla kannetuksi kun oli niin pelottavan jyrkkää. Hienoja maisemia oli matkan varrella ja maalaukset on tosi hienot ja näkemisen arvoiset. Poispäin tullessa keräsin muovikassillisen rouskuja tuliaisksi ja muutaman litran mustiatorvisieniä. Enkä juurikaan poikennut polulta sivuun, ihan kasvoivat sienet polun varressa. Tosi hieno päivän reissu. Pojista mukavinta oli eväiden syönti perillä maalauksilla. Repussa oli teetä, kuumaa mehua ja voileipiä sekä grillimakkaraa, mutta perillä ei ollut lupa tehdä tulta. Eipä sen puoleen, ei meillä sitten olisi ollut kyllä tulitikkujakaan mukana. Mutta eipä se poikia haitannut, makkara oli hyvää kylmänäkin kuuman mehun kanssa. Aikuisille ei oikein kylmä makkara maistunut :D

Astianpesukone

2011-09-17T21:10:00.001+03:00

Olemme noin seitsemän vuotta asuneet talossamme ilman astianpesukonetta ja olen ollut sitä mieltä, että sitä ei tarvita. Nyt tuli mitta täyteen tiskaamista. Meillä on tosi pieni keittiö, joten kone ei oikein järkevästi mahdu mihinkään ja nyt menetimme aika paljon säilytystilaa. Olen ollut sitä mieltä, että astianpesukone vie ihan turhaan sähköä ja käyttää liian voimakkaita myrkkyjä pesemiseen. Olen toki samaa mieltä edelleen, mutta jotenkin välillä arki tuntuu niin täydeltä ja raskaalta, että yksi pieni helpotus ei liene ihan niin paha. Eihän? Tämä kone on sellainen pöytämalli, koska isompaa emme olisi saaneet mahtumaan mihinkään. Vähän kyllä kirpaisee luopua periaatteistaan.

Kurkkuja

2011-09-17T21:02:00.000+03:00

Luultavasti viimeiset avomaankurkut keräilin viime viikolla ja säilöin niitä yhteensä 3 kiloa. Vielä kasvimaalta löytyy minikurkkuja, jotka säilön, jos ehdin, kokonaisina. Ne on tosi hyviä lihapaistissa. Olen aina ennen laittanut kurkut lasipurkkeihin, mutta kun ne on nyt loppu tästä huushollista, päätin laittaa isoihin muoviastioihin. Toivotaan, että säilyvät hyvin. Muuten tuli tehtyä turhaa työtä. Ja se kyllä harmittaisi. Ei meinaa oikein aika riittää muutenkaan säilöä ja laittaa niin paljon kuin haluaisi.

Vielä kukkii pihalla

2011-09-06T21:55:00.000+03:00

Kasvimaan reunoilla auringonkukkia ja krassia.

En tiedä mikä tämä on kolmilehtinen onnenapila tai vaaleanpunainen ketunleipä. Maistuu ketunleivältä. Sain tämän naapurin mummolta, joka on saanut tämän muistaakseni Tyyne-tädiltään. On ilmeisesti joku tosi vanha perinnekukka. Näitä ei kuulemma kaikille jaetakaan, joten olen tosiylpeä, että tämä on kolmatta tai neljättä vuotta elossa.

Tykkään ihan älyttömästi värinokkosista eli kirjopeipistä. Olen yrittänyt keräillä eri värejä. Jotkut olen saanut, jotkut ostanut ja osan kasvattanut siemenestä. Eri väriset kasvit on sisällä ja laitan aina niistä oksia kesäksi ulkokukiksi. Viihtyvät ulkona tosi hyvin, mutta mnestyvät kohtuudella talven sisällä. Yksi helpoimmista kukista jakaa pistokkaista.